Viimeinen päivä Torontossa ja kotimatka

helmikuuta 03, 2019

Viimeinen päivä Torontossa ja kotimatka

Tämän matkablogin päättäminen ei sujunut kovin hyvin, sillä matka on päättynyt jo puoli vuotta sitten ja hyvä ettei seuraavaa ole tilattu.. Mutta minulla tuppaa aina käymään niin, että viimeinen päivitys venähtää. Sitä kun matkustaa pitkän matkan ja sitten iskee väsymys kun on koko reissun painanut menemään hulluna ja nukkuu pois univelkoja, niin kippas kappas; viimeinen päivitys viipyy usein muutaman päivän. Tällä kertaa tosin aivan liian kauan!!

Mutta kirjoitan silti ;-)

Viimeisenä päivänä Torontossa ja koko reissussa nukuimme niin pitkään kuin nukutti ja pakkasimme laukut rauhassa. Hotellilta ei ollut kiire mihinkään, sillä lento lähti vasta illalla ja meillä ei ollut mitään muuta ohjelmaa tälle päivälle, kuin akvaariossa käynti. Jätimme matkalaukut hotellin huomaan ja hyppäsimme jälleen ratikkaan. Edellisen päivän myrskystä oli vain muisto ja aurinko porotti jälleen täydeltä terältä. Kuumuus oli nippa nappa siedettävää, mutta edellisenä päivänä jouduin pakenemaan aurinkoa kiertoajelubussin yläkerrassa katoksen alle. Hellettä oli 25-27 astetta ja näillä pohjarusketuksilla (= ei mitään) käsivarret, niska ja kasvot olivat kärähtämisvaarassa koko ajan.

Keskustassa suuntasimme kohti CN Toweria pienen mutkan kautta. Akvaario oli aivan tornin vieressä, joten torni toimi hyvänä maamerkkinä. Ennen sitä halusin kuitenkin nähdä keskustan kaksi suurta urheiluareenaa, Rogers Centren ja Air Canada Centren. Edellinen on monikäyttöinen urheiluareena aivan CN Towerin vieressä. Se on myös Toronto Blue Jays ammattilaisbaseball joukkueen kotikenttä. Se on ainoa Kanadan ammattilaisjoukkue liigassa! Air Canada Centre, tunnettu myös nimellä Scotiabank Arena, on NHL-joukkueen Toronto Maple Leafs, NBA-joukkueen Toronto Raptors, sekä NLL-joukkueen (haavipallo) Toronto Rocks, kotikenttä. Siellä pääsimme myös käymään sisällä ja piipahdin kiekkojoukkueen ja korisjoukkueen yhteisessä fanikaupassa vilkaisemassa vähän tuliaisia, mutta mitään ei jäänyt mukaan.

Air Canada Centrestä kävelimme kohti CN Toweria. Matka oli muutamia satoja metrejä. CN Tower on 533 metriä korkea tietoliikenne- ja näköalatorni ja se oli maailman korkein torni vuodesta 1975 vuoteen 2007. Ripley's Aquarium oli tornin vieressä, joten kävelimme ihan sen juurella, vaikka tarkoitus ei ollut mennä näköaloja ihastelemaan korkeuksista. Uskomatonta tämä nykyajan rakennustekniikka! Tai onhan sitä tietysti ennenkin osattu rakentaa, esimerkiksi pyramidit Egyptissä ovat ihan kohtuullisen vaikuttava esitys 4000 vuoden takaisesta rakennustekniikasta, mutta silti jaksaa aina hämmästyttää, kuinka nämä puolen kilometrin tornit (CN Tower, Taipei 101), tai Burj Khalifa (yli 800 m) tai Jeddah Tower (1008 metriä) oikein tehdään ja kuinka ne pysyvät pystyssä??! Kivijalkakin on niin valtava, että sen kiertäminen kestää puoli tuntia..

Tornia ihailimme vain vierestä, mutta akvaarioon menimme sisälle. On akvaarioita ja akvaarioita. Särkänniemen akvaario on ihan jees ja Sea Life Helsingissä myös hieno. Mutta sitten kun puhutaan akvaarioista vähän isommassa mittakaavassa, täytyy matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Kovin kauas ei tarvitse kuitenkaan mennä, sillä Valenciasta, Espanjasta, sekä suuren ja mahtavan naapurimaamme pääkaupungista, Moskovasta, löytyy maailman suurimpia akvaarioita. Netin lähteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta kolmen suurimman kärki lienee Chimelon Ocean Kingdom Kiinassa, Georgia Aquarium Yhdysvalloissa ja S.E.A Aquarium Singaporessa. Toronton Ripley's Aquarium ei pääse kymmenen suurimman kärkeen, mutta silti se oli valtava ja aivan upea! Kaikki ne ihmeelliset ja värikkäät kalat, kuten myös hait ja muut merieläimet, olivat todella ihmeellistä ja hämmentävää katseltavaa. Eräässä valtavassa altaassa uiskenteli niin kauniita kaloja, että niitä voisi katsella joka päivä. Hait ja rauskut löytyivät toisesta altaasta, minkä alta kulki kävelyreitti. Näitä otuksia pystyi siis ihmettelemään ja kuvaamaan yläpuolella, kun reitti kulki tunnelin lailla osittain altaan alla. Meduusat olivat omassa osastossaan ja niitä katsellessa ei voinut kuin ihmetellä, että mitä on Luojalla ollut mielessä sellaisia otuksia luodessaan. Akvaariossa oli paljon lapsia (joista osa oli oppilasryhmiä) ja perheitä, mutta myös ihan aikuisia ihmisiä keskenään, siis muitakin kuin me. Vaikka kohde lienee ensisijaisesti perheille ja lapsille suunnattu, suosittelen joka ikistä ikään katsomatta käymään siellä, mikäli Torontossa päin tulee liikuttua ja on kolmisen tuntia ylimääräistä aikaa. Akvaario oli valtavan hieno ja jos ei ole kokemuksia niistä maailman suurimmista akvaarioista, niin kyllä tuo tuntuu erittäin suurelta ja monipuoliselta. Viralliset kotisivut löydät täältä.

Akvaarion ulkopuolella oli ihmisiä kokoontunut katsomaan jotain, mikä osoittautui olevan pieni ryhmä teinityttöjä, jotka imitoivat tanssiliikkeitä CD-soittimesta tulevan musiikin tahtiin. Joku virallinen kuvaaja kuvasi heitä ja turistitkin kuvasivat, mutta eivät ehkä siksi, että esitys olisi ollut jotenkin ikimuistoinen, vaan lähinnä siksi, ettei se olisi muuten jäänyt mieleen. Harjoitusta olisi vielä kaivattu huomattavasti lisää. Mutta sinänsä ihan mukava juttu ja puitteet ovat nuorilla kyllä upeat! Kuuma kesäpäivä, aurinko porottaa ja taustalla kohoaa CN Tower. Ja kuvauspaikka oli mainiosti valittu myös siksi, että aukio on vilkas turistien läpikulkupaikka, koska siitä pääsee akvaarioon, torniin ja molempiin urheilukeskuksiin. Yleisökin oli siis ikään kuin valmiina kuvauksia varten!

Akvaariolta menimme syömään ja mikäli parin päivän takainen Hooters-ravintola ei olisi ollut ihan niin kaukana, olisimme menneet sinne. Nyt, helteessä kävellen, ylimääräisen matkan teko jalkaisin ei houkutellut ja valitsimme lähellä olevan, asiallisen näköisen lounaspaikan. Ruoka ei ollut kovin hyvää, mutta maha tuli täyteen. Tämän jälkeen oli aika palata vielä kerran hotellille, hakea laukut ja suunnata kohti lentokenttää.

Meillä oli todella paljon aikaa, sillä lento lähtisi vasta klo 21 illalla. Toisaalta, kenttä oli suuri ja aikaa sinne piti varata jälleen se 2,5-3 tuntia, jos tulisi jotain yllätyksiä tai viivästyksiä. Toronton keskustasta pääsi kätevästi Union Pearson Express (UP Express) junalla Pearsonin lentokentälle. Junat kulkevat 15 minuutin välein ja tämän yhden matkakokemuksen mukaan siirtymä oli kyllä kätevä ja nopea, mutta juna oli aivan tupaten täynnä ja läheskään kaikille ei ollut istumapaikkoja. Moni matkusti isojen laukkujen kanssa, joten laukkujen sullominen niille varattuihin loosseihin oli vähän hankalaa. Lentokentän päädyssä kävelemistä tuli lopulta kuitenkin aika paljon ja oikean lähtöselvitystiskin löytäminen oli hankalaa, koska sitä ei näkynyt selvästi. Kenttä oli jaettu sektoreihin, joiden mukaan matkustajien olisi helpompaa suunnistaa oikealle tiskille, mutta tämä ei toiminut kovinkaan hyvin. Neuvoa kysymällä oikea tiski lopulta löytyi ja riittävästi varattu aika ei taaskaan ollut pahitteeksi.

Lentokentällä oli mahdollisuus täydentää viimeisiä tuliaisvarastoja, mutta mitään erityistä siellä ei ollut. Jos joku matkustaja olisi halunnut vielä jääviiniä, niin niissä valikoimaa oli kohtuullisesti. Wayne Gretzky oli panostanut myös lentokenttämyyntiin ja hänen viinitilansa tuotteita oli näkyvästi tarjolla. Iltayhdeksältä yksi Icelandairin kone nousi ilmaan ja suuntasi kohti Eurooppaa ja Islantia. Tuon vajaan viiden ja puolen tunnin lennon aikana ei ihan hirveän pitkiä yöunia ehtinyt ottaa. Aika meni lähinnä edellisiä matkablogipäivityksiä kirjoittaessa, sekä elokuvia katsoessa. Reykjavikiin savuimme aikaeron takia klo 6.20 paikallista aikaa ja välilasku kesti kaksi tuntia 15 minuuttia. Tämän jälkeen edessä oli vielä reilun kolmen tunnin lento Helsinkiin, jonne saavuimme varttia vaille kolme iltapäivällä. Paluumatkan kesto kokonaisuudessaan välilaskuineen oli 10 tuntia 45 minuuttia, mikä on mielestäni sangen kohtuullinen, kun huomioi, että välillä on noin parin tunnin ajan mahdollista kävellä ja venytellä ja oikoa jäseniään ihan kunnolla Reykjavikin välilaskun aikana.

Suomessa odotti melkein yhtä aurinkoinen sää, kuin Torontossa oli ollut lähtiessä. Kesäkuun alku oli ollut kylmää helteisiin loppuneen toukokuun jälkeen ja nyt kesä teki taas tuloaan. Yhdistettyä juna+automatkaa Helsingistä oli edessä vielä kolmisen tuntia, mutta kun tämäkin loppusuora oli matkasta saatu taitettua, ei voinut todeta muuta, kuin että takana oli aivan uskomattoman hieno matka ja vie varmaan aikansa, ennen kuin kaiken oikeasti sisäistää ja kokemukset sekä elämykset muuttavat muotoaan sellaisiksi, että niitä voi ajatuksissa käsitellä muistoina. Mutta kunhan se aivotyö on tehty, niin nämä muistot ovat matkamuistojen aarrearkussa siellä päällimmäisenä.