Kynnet
Kun kerran mikroneulaan kasvojani ja värjään hiuksiani itse, niin tokihan myös teen itselleni rakennekynnet.
Pureskelin kynsiäni yli kolmekymppiseksi, enkä päässyt siitä irti millään, vaikka hävetti jatkuvasti. Työssäni käteni ja samalla luonnollisesti kynteni ovat näkyvillä ja useammin kuin sata (tuhatta) kertaa minua nolostutti todella paljon, kun asiakkaani ja työtoverini näkivät puoleen väliin saakka järsityt kynteni ja sen lisäksi revityt ja tulehtuneet kynsinauhat. Hyi ja yäk. Silti vaan jatkoin pureskelua. Televisiota katsellessani tai netissä surffaillessa sormet toinen toisensa jälkeen eksyivät hampaideni käsiteltäviksi ja jos en saanut hyvää siivua irti hampailla, niin otin avuksi toisen käden ja riivin ja raavin niin kauan, kunnes veri maistui suussa. Kirjaimellisesti. Apteekista saatavasta kynnelistä ei ollut apua, koska se maistui niin hirveälle, että se oli pakko pestä pois. No niinpä niin, tiedän... Pahanmakuisuus on nimenomaan kyseisen tuotteen idea! Silti valitsin mieluummin pureskelemisen.
Lopulta hoksasin kokeilla rakennekynsiä. Alunperin tarkoitus oli huollattaa niitä vain sen aikaa, kunnes omat kynteni olisivat kasvaneet, mutta eräs ystävättäreni sanoi, että niihin jää koukkuun. On mukavaa, kun neljän tai viiden viikon välein saa uudet ja kauniit kynnet, eikä huoltokaan mitään vastenmielistä ole. Tuolloin olin vakaasti sitä mieltä, etten ryhdy moiseen touhuun ja rahaakin siinä menee niin paljon, että vuodessa sillä summalla tekisi jo pienen lomamatkan. Mutta muutaman huoltokerran jälkeen oli pakko todeta, että olin väärässä. Kauniit kynnet tekivät käsistäni huolitellun näköiset ja enää minun ei tarvinnut istua käsieni päällä, vaan saatoin tuoda niitä esille, jopa hieman liioitellusti. Oli mukavaa, kun tutut ja joskus myös tuntemattomat kehuivat kynsiäni. Kynsitaiteilija, jonka luona säännöllisesti kävin, oli mukava ja kolmen tunnin juttutuokiot hänen kanssaan toivat iloa arkeen.
Joitakin vuosia myöhemmin hankin kuitenkin tarvittavat välineet itselleni. Ehkä ajatuksena oli kuitenkin säästää hieman rahaa ja lisäksi joskus kävi niin, että laadukkaasta työstä huolimatta joku kynsi murtui ja silloin vaihtoehtona oli joko aikaistaa seuraavaa huoltoa, tai laittaa laastari sormeen ja teeskennellä, että olin saanut niin pahan haavan, että laastaria oli pidettävä kolme viikkoa. Omilla välineillä korjaaminen, tai uuden kynnen teko oli mahdollista vaikka heti. Olin myös ihan oikeasti innostunut kokeilemaan, millaisia taideteoksia kykenisin luomaan.
Heti ensimmäisillä kerroilla totesin, että ihan taideteoksista ei voisi kohdallani puhua. Maalaaminen ja piirtäminen ei muutenkaan ole ollut koskaan vahvimpia alojani ja omiin kynsiin piirtäminen tuntui suorastaan mahdottomalle. Onneksi on olemassa kaikenlaisia koristeita; kiviä, hileitä, paljetteja, nauhoja ym ym, joilla saa kauniin lopputuloksen, vaikkei osaisi piirtää edes viivaa.
Tällä kertaa otin vanhat kynnenjämät kokonaan pois ja aloitin ihan alusta. Lähtötilanne oli tämä:
Sen verran keskittyneesti touhusin koko urakan läpi, etten ottanut yhtään välivaihekuvaa, mutta lyhyesti kerrottuna tämän jälkeen tapahtui seuraavaa:
1) liimasin läpinäkyvät tipit kynsiin
2) levitin alusgeelin ja kastelin sormen ulkopuolelle jäävän osan tipistä vaaleansiniseen hileeseen.
3) Alusgeelin kuivattamisen jälkeen levitin ohuen kerroksen rakennegeeliä, johon asettelin paljetteja. Kuivatin, jotta paljetit kiinnittyvät.
4) Lisäsin rakennegeeliä niin muutamia kerroksia ja kuivatin välissä. Paljetit jäivät geelin sisään.
5) Lopuksi muotoon viilaus ja päällysgeeli.
Lopputulos näkyy kuvissa.
Varmaan moni asiantuntija ja ammattilainen löytää puutteita tai virheitä kynsiprojektistani. Minäpä en olekaan ammattilainen, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen ;-)
Pureskelin kynsiäni yli kolmekymppiseksi, enkä päässyt siitä irti millään, vaikka hävetti jatkuvasti. Työssäni käteni ja samalla luonnollisesti kynteni ovat näkyvillä ja useammin kuin sata (tuhatta) kertaa minua nolostutti todella paljon, kun asiakkaani ja työtoverini näkivät puoleen väliin saakka järsityt kynteni ja sen lisäksi revityt ja tulehtuneet kynsinauhat. Hyi ja yäk. Silti vaan jatkoin pureskelua. Televisiota katsellessani tai netissä surffaillessa sormet toinen toisensa jälkeen eksyivät hampaideni käsiteltäviksi ja jos en saanut hyvää siivua irti hampailla, niin otin avuksi toisen käden ja riivin ja raavin niin kauan, kunnes veri maistui suussa. Kirjaimellisesti. Apteekista saatavasta kynnelistä ei ollut apua, koska se maistui niin hirveälle, että se oli pakko pestä pois. No niinpä niin, tiedän... Pahanmakuisuus on nimenomaan kyseisen tuotteen idea! Silti valitsin mieluummin pureskelemisen.
Lopulta hoksasin kokeilla rakennekynsiä. Alunperin tarkoitus oli huollattaa niitä vain sen aikaa, kunnes omat kynteni olisivat kasvaneet, mutta eräs ystävättäreni sanoi, että niihin jää koukkuun. On mukavaa, kun neljän tai viiden viikon välein saa uudet ja kauniit kynnet, eikä huoltokaan mitään vastenmielistä ole. Tuolloin olin vakaasti sitä mieltä, etten ryhdy moiseen touhuun ja rahaakin siinä menee niin paljon, että vuodessa sillä summalla tekisi jo pienen lomamatkan. Mutta muutaman huoltokerran jälkeen oli pakko todeta, että olin väärässä. Kauniit kynnet tekivät käsistäni huolitellun näköiset ja enää minun ei tarvinnut istua käsieni päällä, vaan saatoin tuoda niitä esille, jopa hieman liioitellusti. Oli mukavaa, kun tutut ja joskus myös tuntemattomat kehuivat kynsiäni. Kynsitaiteilija, jonka luona säännöllisesti kävin, oli mukava ja kolmen tunnin juttutuokiot hänen kanssaan toivat iloa arkeen.
Joitakin vuosia myöhemmin hankin kuitenkin tarvittavat välineet itselleni. Ehkä ajatuksena oli kuitenkin säästää hieman rahaa ja lisäksi joskus kävi niin, että laadukkaasta työstä huolimatta joku kynsi murtui ja silloin vaihtoehtona oli joko aikaistaa seuraavaa huoltoa, tai laittaa laastari sormeen ja teeskennellä, että olin saanut niin pahan haavan, että laastaria oli pidettävä kolme viikkoa. Omilla välineillä korjaaminen, tai uuden kynnen teko oli mahdollista vaikka heti. Olin myös ihan oikeasti innostunut kokeilemaan, millaisia taideteoksia kykenisin luomaan.
Heti ensimmäisillä kerroilla totesin, että ihan taideteoksista ei voisi kohdallani puhua. Maalaaminen ja piirtäminen ei muutenkaan ole ollut koskaan vahvimpia alojani ja omiin kynsiin piirtäminen tuntui suorastaan mahdottomalle. Onneksi on olemassa kaikenlaisia koristeita; kiviä, hileitä, paljetteja, nauhoja ym ym, joilla saa kauniin lopputuloksen, vaikkei osaisi piirtää edes viivaa.
Tällä kertaa otin vanhat kynnenjämät kokonaan pois ja aloitin ihan alusta. Lähtötilanne oli tämä:
1) liimasin läpinäkyvät tipit kynsiin
2) levitin alusgeelin ja kastelin sormen ulkopuolelle jäävän osan tipistä vaaleansiniseen hileeseen.
3) Alusgeelin kuivattamisen jälkeen levitin ohuen kerroksen rakennegeeliä, johon asettelin paljetteja. Kuivatin, jotta paljetit kiinnittyvät.
4) Lisäsin rakennegeeliä niin muutamia kerroksia ja kuivatin välissä. Paljetit jäivät geelin sisään.
5) Lopuksi muotoon viilaus ja päällysgeeli.
Varmaan moni asiantuntija ja ammattilainen löytää puutteita tai virheitä kynsiprojektistani. Minäpä en olekaan ammattilainen, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen ;-)
Kommentit
Lähetä kommentti