Bryssel, päivä 2

Tämä päivä oli oikeastaan se ensimmäinen ja viimeinen, sillä eilistä ja huomista ei voi laskea. Tai ehkä tämä on päivä 0,5-1,5. Väliäkö sillä, ainakin otin kaiken irti niin nähtävyyksien katsomisesta, kuin jaloistanikin.

Huonosti nukutun yön jälkeen nousin ylös pian seitsemän jälkeen. Pii-paa-autot huusivat pitkin yötä, kuten kaiketi kaikkialla suurkaupunkien keskustoissa. Asun oikeasti keskellä ei-mitään ja ihmisten ilmoilla nukkuminen on aika haasteellista. Mutta tämä on osa matkantekoa ja siihen on sopeuduttava, tai muuten ei pidä lähteä mihinkään. Ostin eilen mukaani täytetyn sämpylän läheisestä kahvilasta ja popsin sen aamupalaksi. Sotasuunnitelma oli jo laadittu, joten ei kun menoksi!

Menin "kotiasemalleni" ja ostin lipun Amsterdamiin valmiiksi huomiseksi. Se maksoi 48€, IC juna, suora yhteys. Haaveilin jossain vaiheessa Thalys-suurnopeusjunalla matkustamisesta, mutta lippu olisi maksanut tuplasti. Se ei tullut kyseeseenkään siihen hintaan.

Sen jälkeen matkustin metrolla Heyselin kaupunginosaan, jossa sijaitsee vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten rakennettu Atomium. Berlitzin matkaopas kertoo näin: Atomium on rautakiteen atomirakenteen jäljitelmä mittakaavassa 1:165 miljardia. Se koostuu putkien yhdistänistä metallipalloista. Atomium tehtiin 1900-luvun luonnontieteiden edistyksen symboliksi. Ylimmästä pallosta 102 metrin korkeudelta maanpinnasta on hyvät näkymät Brysseliin ja lähistön maaseudulle.

Kun metro lähestyi Heyselin asemaa ja Atomium tupsahti näkyviin tunsin, että tässä alkaa olla jo oikeasti järkeä. Monumentti näytti mahtavalle jo kaukaa! Asemalta oli sille vain pari sataa metriä ja innostus sen kuin kasvoi! Kello oli tuolloin vasta vähän yli kymmenen ja paikalla oli vain muutama oppilasryhmä, sekä yksittäisiä turisteja. Muutamaa tuntia myöhemmin huomasin aikaisen liikkeelle lähtöni olleen loistava ratkaisu, mutta siitä vähän myöhemmin.

Yhteislippu Atomiumiin ja Mini-Europaan maksoi 24,50€ ja hinta osoittautui kokemuksien jälkeen varsin kohtuulliseksi. Aikuisten lippu yksin Atomiumiin maksaa 12€, opiskelijoilta ja 12-17-vuotiailta lippu maksaa 8€ ja 6-11-vuotiailta 6€. Alle 6-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Nähtävyys ei kuitenkaan ole kovin sopiva pienille lapsille, näköalatasannetta lukuunottamatta, sillä pallosta toiseen siirrytään suhteellisen jyrkkiä ja hankalakulkuisia portaita pitkin, tai paikoin liukuportailla, joihin oli muutamiin liitetty avaruusmeininkiä ja tiedefiilistä erilaisilla vilkkuvaloilla ja voimakkaalla musiikilla, jotka saattavat vaikuttaa pienen lapsen mielestä pelottavilta. Pelkästään näköalatasanteella käyntiin lipun hinta on kallis. Kehoittaisin siis jättämään perheen pienimmät jäätelönsyöntiin siksi aikaa, kun teinit ja vanhemmat kiertävät pallukasta toiseen. Nuorille Atomium on varmasti huikea kokemus.

Minä ihastuin tähän nähtävyyteen kovasti! Näköalatasanteelta oli komeat näkymät ja sen yläpuolella olisi ollut mahdollisuus vaikka ruokailla Belgium Tasten-ravintolassa, joka tarjoaa nimensä mukaisesti belgialaisia makuja. Kierros jatkui näköalojen ihmettelyjen jälkeen pallosta toiseen. Kuten aikaisemmin mainitsin, välillä matka taittui liukuportailla, välillä piti kävellä. Palloissa esiteltiin kuvin, lehtileikkein, mainoslappusin, videofilmein ym. Atomiumin rakentamista ja siihen liittynyttä juhlimista 1958 maailmannnäyttelyn aikaan. Kahdessa pallossa teema oli toisenlainen; niissä oli erikoisia led-valoilla (?) tehtyjä tauluja, joissa värit vaihtuivat. Toinen oli aivan erityisen vihamielinen epileptikoille ja siinä seistessä tuli mieleen teknobileet, joissa yksitoikkoinen musiikki jumputtaa aivan liian kovalla ja joka puolella vilkkuu ja välkkyy erilaisia stroboja.

Tätä kirjoittaessani mieleeni tosin juolahti, että juuri tuo teknopallo oli mahdollista ohittaa. Eli ei hätää, jos kova musiikki ja valot pelottavat tai häiritsevät, sillä se ei ole syy jättää kierrosta tekemättä. 

Atomiumin vieressä on Brupark, josta löytyy koko perheelle mukavaa ajanvietettä. Berlitz mainostaa huvipuistoa lapsille suunnattuna paikkana, mutta kyllä sieltä löytyy kiinnostavaa tekemistä aikuisillekin. Huvipuisto tuo varmasti monelle mieleen paikan, jossa on erilaisia härveleitä ja laitteita, joista saa mahan sekaisin jo pelkästä katsomisesta. Brupark ei ole sen tyyppinen huvipuisto. Siellä on Village, Oceania, sekä Mini-Europe, joka oli päivän toinen kohteeni Atomiumin lisäksi.

Village, eli kylä, on alue, jossa on monia ravintoloita, kahviloita ja baareja. Alue tuntui käyvän vielä hieman puoliteholla, sillä osa kuppiloista oli suljettuna ja avoimissa paikoissa asiakkaita oli vähän. Voin silti kuvitella, että kunhan Keski-Euroopan lomakausi alkaa, paikka on taatusti turvoksissa ihmisistä! Kylän läpi kuljettuaan pääsee vesipuisto Oceaniaan ja Mini-Europe on sen vasemmalla puolella.

Mini-Europe on puisto, jonka läpi kävellessä pääsee tekemään matkan läpi Euroopan Unionin. Puistossa on jokaisesta EU:n maasta yksi, joistakin useampia, taidokkaasti rakennettuja, merkittävien rakennusten, kulttuuristen tai arkkitehtuuristen kohteiden pienoismalleja mittakaavassa 1:25. Puisto sopii siis historiasta, matkailusta tai arkkitehtuurista kiinnostuneille, kuten myös kaikille niille, jotka muuten vaan haluavat nähdä millaista jossain muualla, kuin kotimaassa, on. Korostettakoon erityisesti, että pienoismallit eivät olleet mitä tahansa puuhastelujen tuloksia, vaan erittäin huolellisesti rakennettuja pienimpiä yksityiskohtia myöten. Moni rakennus on todellisuudessa veden ääressä, joten vesi elementtinä oli tuotu myös puistoon. Esimerkiksi pienoismalli Kööpenhaminan Nyhavnista värikkäine taloineen oli veden äärellä, kuten todellisuudessa ja satamassa oli useita laivoja, joista osa liikkui edestakaisin altaan pohjaan rakennetun järjestelmän avulla. Paikka on erinomainen maantiedon ja historian opettamiselle ja opiskelulle ja siellä olikin useampia oppilasryhmiä. Lapsilla oli käsissään monisteniput, joissa näytti olevan kuvia ja kysymyksiä. Oli mukavaa katsoa, kuinka he kulkivat innokkaina pareittain, tai pienissä ryhmissä kohteesta toiseen ja kirjoittelivat vastauksia papereihinsa.


Jos olisin hoksannut, olisin yrittänyt arvata ennakkoon, mikä rakennus tai paikka puistossa löytyy Suomesta. En yrittänyt, joskaan sen nähdessäni en ollut lainkaan yllättynyt eikä se oikeastaan mikään muu voisi ollakaan. Kyseessä oli Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinna. Sen edustalla huristeli moottorivene, toiselta reunalta löytyi kanavat ja suomalainen saunakin oli rakennettu vastarannalle. Olavinlinnaa ihastellessani ryhdyin lyhyesti juttusille erään naisen kanssa, joka kertoi olevansa Norjasta ja nauroi, että he eivät ole täällä edustettuina, koska Norja ei kuulu Euroopan Unioniin. Vasta silloin ihan toden teolla tajusin, että kyseessä ei suinkaan ole puisto Euroopasta, vaan EU:sta. Norjasta olisi löytynyt varmasti vaikka mitä rakennettavaa; ovathan heidän vuonot ja kylät niiden ympärillä aivan ainutlaatuisia koko Euroopassa. Saamassani (sinänsä aivan erinomaisessa käsioppaassa) lukee päällä "An exciting voyage through Europe", mutta silti sieltä ei löydy mitään Norjasta tai vaikkapa Sveitsistä. Islannin kuumia lähteitäkään ei ollut! Oliko kyseessä siis propagandapuisto?


Ennen kuin joku suuttuu lisään, että käsiopasta selatessa tulee kyllä selväksi, että kyseessä on EU:n jäsenmaiden esittely, joten mitään virhettä tai vääryyttä ei ole tapahtunut. Käsioppaassa kerrottiin jokaisesta EU-maasta lyhyt yhteenveto ja lisäksi siinä kuvailtiin kaikki puistossa olevat pienoismallit ja mistä niissä oli kyse. Lisäksi kohteesta toiseen edetessä oli mahdollisuus kuunnella kyseisen maan kansallislaulu painamalla nappia, jolloin se kuului pienestä kaiuttimesta. Vesuviuksen tulivuoren kohdalla nappia painaessa kuului kumea järistyksen ääni, maa alkoi täristä ja vuoren huipulta tuli savua.

Mielestäni vaikuttavin pienoismalli oli varmaankin Lontoossa sijaitsevan Parlamenttitalo ja sen osana oleva Big Ben. Se vaan on niin valtava! Myös Espanjan Santiago de Compostelan katedraali, sekä Budapestin Széchenyi Baths herättivät matkustushaluja.


Kun Atomium ja Mini-Europe oli nähty, suunnitelmia päivälle ei enää ollut. Vaikka kello oli yli puolen päivän, niin päivä ei ollut vielä puolessa. Niinpä ajattelin kävellä katsomaan kuninkaan kotia. Jouduin palaamaan Atomiumille ja ohittamaan sen. Sisälle oli jono ja ihmisiä oli parveili eri puolille monumenttia. Joukossa näytti olevan useampia oppilaryhmiä. Muutamaa tuntia aikaisemmin, samaan aikaan minun kanssani, oppilasryhmiä oli vain kaksi ja lisäksi oli muutamia kymmeniä muita yksin tai kaksin liikkuvia turisteja.


Kuninkaan koti, eli Domaine Royal de Laeken, sijaitsee lähellä Atomiumia, mutta reissu olisi kannattanut jättää tekemättä ja säästää jalkoja senkin vähän verran. Berlitz kertoi, että palatsi ei ole avoinna turisteille, mutta luulin, että sitä voi kuitenkin ihailla ulkoapäin ja vaikka kiertää ympäri tai jotain. Ei voinut. Alue oli aidattu valtavan suurelta alalta ja sisäpuolella oli puisto, jonka keskellä linna kohosi. Pääportit olivat suljetut ja niiden luona seisoi vartijoita. Saatoin vain tähyillä pitkän suoran päässä häämöttävää linnaa tien toiselta puolelta.


Tämän jälkeen totesin, että Heysel on nähty tämän reissun osalta ja hyppäsin metroon, jolla matkustin Euroopan parlamenttirakennuksia ja komissiota lähinnä olevalle Schumannin asemalle. Komissio kohosi valtavana ja järkyttävän rumana rakennuksena heti aseman vieressä. Seinät näyttivät olevan pelkkää lasia, joiden päällä oli metallikehikko. Tarkemmin katsottuna asia olikin suunnilleen niin, joskin metallikehikko osoittautui varauloskäyntijärjestelmäksi. Jokaisesta ikkunasta pääsee ulos kapealle metallitasanteelle, joista on tikapuut alaspäin. Metallikehikko on siis porras- ja kaidehässäkkä. Euroopan parlamentin päämaja oli vähän kauempana. Kokonaisuuden hahmottaminen oli mahdotonta, sillä rakennuskompleksit ulottuivat joka suuntaan ja kävely- sekä autotiet kulkivat niiden välissä ja alla, ristiin rastiin. Parlamentin pääovien edessä oli muutama turisti valokuvaamassa, mutta muuten paikalle ei ollut rakennettu mitään turistisirkusta, kuten vaikkapa huikean Manneken Pis -patsaan lähistölle, missä oli monta konvehti- ja rihkamakojua. Näitä pytinkejä ei kannata lähteä varta vasten katsomaan, ellei ole EU-fani, tai jostain muusta syystä erityisen kiinnostunut lasisista seinistä metallikehikoilla.


Kävelin kuninkaanpalatsin (Palais Royal) kautta keskustaan. Tätä palatsia käytetään nykyisin vain juhlatilaisuuksissa, sillä kuningas asuu perheineen Heyselissä. Salossa kuitenkin liehui lippu, joten kuningas oli paikalla. Ohitin kävellessäni myös katedraalin, jota tyydyin ihailemaan ulkoapäin, vaikka sisällekin olisi päässyt. Lopulta saavuin jälleen Grand-Placelle ja aukio näytti vielä hienommalle, kuin edellisenä iltana. Nyt se oli täynnä elämää. Aukion reunoilla olevissa kahviloissa ja ravintoloissa oli ihmisiä ja kaikkialta kuului puheensorinaa. Aukiolta lähtevien sivukujien rihkamakaupatkin näyttivät mukaville. Suklaata myydään kaikkialla ja ravintoloiden valikoima on loputon. Minun päiväni alkoi olla paketissa, mutta kello ei ollut vielä seitsemää, joten ajattelin hengailla hetken aikaa vanhan kaupungin kujilla, vaikken enää hakenut erityisesti mitään.

Yhtäkkiä huomasin edessäni jotain erikoista. Komean rakennuksen edessä oli tuhansia kukkatervehdyksiä, kortteja, lappuja joissa oli kirjoituksia, kynttilöitä, koriste-esineitä yms. Kaikki kukat olivat kuivuneita käppyröitä ja kortit ja paperit näyttivät kärsineiltä. Yksikään kynttilä ei palanut ja moni niistä oli kaatunut ja liekki oli polttanut muovin mustaksi. Sitten tajusin, että rakennuksen täytyy olla Brysselin pörssi ja kyseessä on maaliskuisen terrori-iskun muistoksi tuotuja tervehdyksiä, jotka ovat lojuneet pörssin edessä pian kaksi kuukautta. Näky oli murheellinen paitsi siksi, että tapahtumat sen takana ovat traagisia, mutta myös siksi, että lakastuneet kukat ja sateiden levittävät musteet korteissa tekivät kokonaisuudesta sangen surkean ja ruman. Kuvainnollisesti kuolleet kukat ja loppuunpalaneet kynttilät voisivat hyvinkin edustaa terrori-iskujen synnyttämää kuolemaa ja sammuneita elämiä, mutta mielestäni olisi korkea aika siivota sotku pois ja kääntää katse tulevaisuuteen.

Totesin, että oli korkea aika palata hotellille ja koska minulla oli päivälippu metroon ja jalat alkoivat olla suhteellisen väsyneet, hyppäsin metroon ja ajoin kotiasemalle. Ennen hotellille menoa kiertelin vielä hieman ympäri asemaa, sillä sielläkin oli paljon ravintoloita ja kauppoja. Konvehdit olivat monipuolisesti edustettuina täälläkin. Ne kuitenkin jäivät kauppoihin minun osalta. Sen sijaan ostin hieman iltapalaa ja aamupalaa supermarketista ja suunnistin hotellille.

Huomisaamuna suuntaan kohti Amsterdamia. Junia lähtee aamusta alkaen tunnin välein ja tarkoitus on nousta 9.45 lähtevään junaan. Lippua ostaessa selvisi, että sitä ei tarvitse ostaa erityisesti tiettyyn junaan, eli kyseessä on avoin lippu.

Atomiumin korkein pallero sijaitsee 102 metrin korkeudessa.

Tämä löytyy Suomesta hieman suurempana. Kyseessä on Olavinlinna, jonka pienoismalli edusti Suomea Mini-Europassa.

 Tässä on pienoismalli Lontoon parlamenttitalosta. Takana näkyy Big Ben.

Euroopan parlamentin päämajan pääsisäänkäynti.

Brysseli tosiaan on mainettaan parempi turistikohde, kuten Berlitzin matkaoppaassa kirjoitettiin. Kesäaikaan kaupungissa on varmasti vielä paljon enemmän turisteja. Toiset tykkäävät, kun ympärillä on kuhinaa, mutta tyypilliset turistirysien ongelmat ovat pian kesän lähestyessä käsillä täälläkin. Taskuvarkailla on hyvät apajat, kun kujat ovat ruuhkaisia ja joka tapauksessa joku tönii laukkuasi. Olut on halpaa ja sitä saa kaikkialta, joten kukapa olisi helpompi saalis, kuin humalainen turisti kompuroimassa eksyneenä kohti hotellia jonkun oikopolun kautta. Suosituilla nähtävyksillä on jo nyt tungosta, joten mikä lie tilanne keskikesällä. Mutta edellä mainitut ovat ihan perusjuttuja, joihin törmää ihan jokaisessa suurkaupungissa. Belgia on turvallinen maa matkustaa ja Brysseli on turvallinen kaupunki vierailla. Maalaisjärjen kanssa liikkuen ja käyttäytyen vastaan ei tule ongelmia.

Kommentit

Suositut tekstit