Bryssel
Blogini nimi sopii mainiosti myös matkablogin otsikoksi. Aidot ja kaunistelemattomat kokemukset kertovat tuhat kertaa enemmän, kuin myyntimielessä laaditut mainostekstit. Niinpä kirjoittelen täältä paikan päältä kuulumisiani Belgiasta, Brysselistä, sekä muutaman päivän kuluttua Amsterdamista.
Kevät on ollut työntäyteinen ja vielä on hetki paiskittava, ennen kuin alkaa oikea kesäloma. Tässä välissä oli kuitenkin mahdollisuus olla muutama arkipäivä pois duunista ja niinpä otin äkkilähdön ja painuin Belgiaan. Ai miksi Belgiaan? No, en ole koskaan käynyt täällä ;-) Lisäksi levottomana ihmisenä halusin koluta neljässä päivässä kaksi eri kaupunkia ja yhdistelmä Bryssel-Amsterdam tuntui sopivan aikatauluihini ja kukkarolleni hyvin. Ja koska molemmat ovat minulle tuntemattomia paikkoja, valitsin nämä.
Alkumatkalla tosin joku vastustava voima heitteli kapuloita rattaisiin ja autostani puhkesi rengas Lahden moottoritiellä! Onneksi olin varannut aikaa reilusti ja serkkuni mies pääsi Heinolasta auttamaan minua renkaan vaihdossa. Itku oli jo lähellä, sillä aikaisemminkin minulla on ollut vähän itsestäni riippumattomia pulmia matkan alla.. Renkaan vaihto kuitenkin sujui joutuisasti ja matkan teko pääsi jatkumaan, kiitos serkulleni ja hänen miehelleen!
Lopulta lentokentällä hengailuun ei jäänytkään turhia aikoja, mutta mitäpä siellä pyörimään. Turvatarkastuksessa kohdalleni osui joku bonussektori ja virkailija pyyhki paperilapulla napaani, sekä käden selkämystä. Pikatesti kertoi, etten ole pommintekijä ja pääsin jatkamaan matkaa.
Lento sujui viihtyisästi, sillä vieressäni istui puhelias belgialainen, joka oli tulossa Jyväskylästä ja menossa kotiin. Hassua, kun luulee itse olevansa maailmanmatkaaja noin kerran vuodessa reissanneena useamman vuoden ajan ja välillä pari, kolme eri kohdetta ja maata samalla kertaa käyneenä, niin eikös sitä satu viereen joku, joka pistää sata kertaa paremmaksi. Erehdyin kehumaan, että olen käynyt Singaporessa. Vieruskaveri siihen, että niin hänkin on käynyt toistakymmentä kertaa. Ja Australiassa lähes saman verran, mutta enimmäkseen kyllä reissailee ainoastaan Euroopassa. Noh.. kiva.
Brysselin kenttä oli edelleen hieman sekaisin maaliskuisen terrori-iskun jäljiltä. Juna-asemalle joutui kävelemään kiertoteiden kautta, parkkihallien läpi. Oletan, että tämä ei ole normaali reitti. Lisäksi siellä sun täällä näkyi sotilaita, tai ehkä he olivat jotain poliisien erityisjoukkoja, rynnäkkökiväärit sylissä, vahvan näköinen varustus yllä. Ei tehnyt mieli ruveta rettelöimään, eikä muutenkaan pilailemaan millään tavalla.
Juna kentältä keskustaan on nopea ja se kulkee kaikkien kolmen suuren aseman kautta; ensin Bruxelles Noord, sen jälkeen Bruxelles Central ja viimeisenä Bruxelles Midi, johon minä jäin, koska hotellini oli lähinnä sitä.
Asemalla iski tenkkapoo, sillä siellä ei ollut karttoja jaossa, eikä minulla ollut mitään käryä, mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä. Nähtävästi äkkilähtöni oli sen verran nopea, etten ehtinyt tulostella karttaa kotona mukaan. Jos emme eläisi älypuhelinaikakautta, olisin varmasti nähnyt vähän enemmän vaivaa suunnan selvittämiseen ihan perinteisin keinoin, kuten kysymällä tietä, mutta nyt kaivoin puhelimen karttapalvelun ja reittiohjeet esiin ja ystävällinen naisääni kertoi minulle supisuomeksi, mihin pitää mennä. Ystävällinen naisääni ei vain tajunnut, että olen jalkaisin liikenteessä ja kävelytti minua 1,5 km, kun suorin tie olisi ollut alle 300 metriä. No, pääsin yli siitä(kin).
Puolentoista kilometrin lenkillä saamani ensivaikutelma ei ollut mitenkään hurmaava. Aseman ympäristö oli melko epäsiisti ja keltainen neste haisi siellä sun täällä. Lisäksi kaupungin yleisilme ei ollut millään lailla kiinnostava. Berlitzin matkaoppaan upeat kuvat Grand-Placelta kuitenkin kiilsivät silmissäni, enkä masentunut kovin pahasti aseman ympäristöstä. Aika harva asema se koti-Suomessakaan mikään kukkanen on.
Hotellin nimi on Nekotel ja se sijaitsee Bruxelles Midin vieressä. Asemaa tosiaan EI tarvitse kiertää ympäri päästäkseen hotellille, kuten minä tein. Hotelli oli juuri sellainen, mitä tähän hintaan (98€/2 yötä keskellä viikkoa), tältä sijainnilta odotin. Hotels.comin asiakasarviotkin tuntuivat osuvan nappiin. Sijainti on hyvä, sillä asemalle on viiden minuutin kävelymatka ja sieltä pääsee metroon, lentokentälle tai ulkomaille. Keskustaan (Grand-Place) on 15 minuutin kävelymatka ja siihen suuntaan hotellien hinnat nousevat joka metrillä. Lisäksi halusin oman huoneen omalla suihkulla. Diili oli siis hyvä, mutta se näkyy myös epäsiisteytenä yksinkertaisessa huoneessa. Kokolattiamatto kaipaisi ehdottomasti pesua. Nämä kokolattiamatot pitäisi muutenkin kieltää lailla,(paitsi ehkä Iso-Britanniassa, koska siellä se vaan on niin "must"). Romanttiselle lomalle hotelli ei sovi, eivätkä täällä vamaan bisnesmiehetkään viihdy. Sen sijaan meikäläiset, jotka eivät huoli joukkomajoitusta, mutta ei ole varaa kovin paljon kummoisempaan, ovat tästä haltioissaan.
Kello läheni jo kahdeksaa ja edellisestä ruokailustani oli melkein 12 tuntia, joten painuin pihalle ja ajattelin käydä syömässä, sekä katsomassa kuuluisan Manneken Pis (pissaava poika) patsaan, jonka tiesin kuuluvan ryhmään "pakolliset nähtävyydet, jotka osoittautuvat pettymykseksi, mutta senhän tiesitkin". Kyllähän se suunnilleen sellainen oli. Pronssipatsaalla on kokoa kaikki 60 cm ja se töröttää rue de l'Etuven ja rue de Chênen risteyksessä. Iltakahdeksalta paikalla olin minä ja tusina kiinalaista kameroineen. Patsas oli niin pieni ja kokonaisuus siitä lorottamassa suihkukaivoon aidulla alueella keskellä vanhan kaupungin ahtaita kujia oli suorastaan hupaisa. Ja tätä sitten tullaan katsomaan ja kuvaamaan ihan ulkomailta asti!
Patsaalla on kuitenkin historiansa. Turun Sanomien toimittaja Hannu Tuominen kirjoitti heinäkuussa 2005, että patsas on kuvanveistäjä Jerome Dusquesnoyn v. 1619 tilaustyönä tekemä. Patsas-parka on kokenut kovia vuosisatojen aikana; välillä se on varastettu ja välillä viety turvaan pommituksilta. Berlitzin matkaoppaassa sanotaan, että nykyisin kadunkulmassa seisova patsas on alkuperäisen jäljennös. Pikkumies puetaan välillä erilaisiin lahjoituksena saatuihin vaatteisiin, joita on kertynyt jo yli 800! Niitä voi ihastella kaupunginmuseossa.
Tämän ihmeen näkemisen ja kuvaamisen (tietenkin!) jälkeen suuntasin Grand-Placea kohti, joka oli ihan muutaman korttelin päässä. Aukiolle saapuminen oli vaikuttavaa, koska se aukeni yllättäen kaikessa suuruudessaan, kun tulin kapeaa katua pitkin. Kyllä Berlitz tässä oli oikeassa: maailmassa on paikkoja, joiden upeuden pystyy toden teolla ymmärtämään vasta, kun näkee ne omin silmin. Maailmassa toki on lukemattomia sellaisia paikkoja, eikä Brysselin Grand-Place ihan kärkeen pääse, mutta olisi väärin vähätellä rakennusten komeutta ja kauneutta siksi, että on mahdollisesti sattunut näkemään hienompia paikkoja. Kyllä, raatihuone (Hôtel de Ville) ja sitä vastapäätä oleva kuninkaantalo (Maison du Roi) ovat kerrassaan loisteliaita rakentajien taidonnäyteitä. Aukiolta löytyvät myös hatuntekijäin talo ja Brysselin kaupunginmuseo, joita molempia on varmasti valokuvattu monta kertaa ja syystäkin.
Aukion reunalla, erään sivukadun alussa on Hard Rock Cafe. Toiset keräilevät mukeja, toiset nukkeja, minä ostan aina aidon ja oikean Hard Rock Cafe t-paidan ja shottilasin, mikäli kaupungista löytyy oikea kahvila-myymälä. Ja näin kokoelmani kasvoi taas ;-)
Huomenna tarkoitus on mennä jo hyvissä ajoin katsomaan Atomiumia ja Mini Eurooppaa. Kunhan reissu on tehty, kerron niistä lisää.
Manneken Pis -patsas on vain 60 cm korkea.
Raatihuoneen torni ei mahtunut edes kuvaan.
Kevät on ollut työntäyteinen ja vielä on hetki paiskittava, ennen kuin alkaa oikea kesäloma. Tässä välissä oli kuitenkin mahdollisuus olla muutama arkipäivä pois duunista ja niinpä otin äkkilähdön ja painuin Belgiaan. Ai miksi Belgiaan? No, en ole koskaan käynyt täällä ;-) Lisäksi levottomana ihmisenä halusin koluta neljässä päivässä kaksi eri kaupunkia ja yhdistelmä Bryssel-Amsterdam tuntui sopivan aikatauluihini ja kukkarolleni hyvin. Ja koska molemmat ovat minulle tuntemattomia paikkoja, valitsin nämä.
Alkumatkalla tosin joku vastustava voima heitteli kapuloita rattaisiin ja autostani puhkesi rengas Lahden moottoritiellä! Onneksi olin varannut aikaa reilusti ja serkkuni mies pääsi Heinolasta auttamaan minua renkaan vaihdossa. Itku oli jo lähellä, sillä aikaisemminkin minulla on ollut vähän itsestäni riippumattomia pulmia matkan alla.. Renkaan vaihto kuitenkin sujui joutuisasti ja matkan teko pääsi jatkumaan, kiitos serkulleni ja hänen miehelleen!
Lopulta lentokentällä hengailuun ei jäänytkään turhia aikoja, mutta mitäpä siellä pyörimään. Turvatarkastuksessa kohdalleni osui joku bonussektori ja virkailija pyyhki paperilapulla napaani, sekä käden selkämystä. Pikatesti kertoi, etten ole pommintekijä ja pääsin jatkamaan matkaa.
Lento sujui viihtyisästi, sillä vieressäni istui puhelias belgialainen, joka oli tulossa Jyväskylästä ja menossa kotiin. Hassua, kun luulee itse olevansa maailmanmatkaaja noin kerran vuodessa reissanneena useamman vuoden ajan ja välillä pari, kolme eri kohdetta ja maata samalla kertaa käyneenä, niin eikös sitä satu viereen joku, joka pistää sata kertaa paremmaksi. Erehdyin kehumaan, että olen käynyt Singaporessa. Vieruskaveri siihen, että niin hänkin on käynyt toistakymmentä kertaa. Ja Australiassa lähes saman verran, mutta enimmäkseen kyllä reissailee ainoastaan Euroopassa. Noh.. kiva.
Brysselin kenttä oli edelleen hieman sekaisin maaliskuisen terrori-iskun jäljiltä. Juna-asemalle joutui kävelemään kiertoteiden kautta, parkkihallien läpi. Oletan, että tämä ei ole normaali reitti. Lisäksi siellä sun täällä näkyi sotilaita, tai ehkä he olivat jotain poliisien erityisjoukkoja, rynnäkkökiväärit sylissä, vahvan näköinen varustus yllä. Ei tehnyt mieli ruveta rettelöimään, eikä muutenkaan pilailemaan millään tavalla.
Juna kentältä keskustaan on nopea ja se kulkee kaikkien kolmen suuren aseman kautta; ensin Bruxelles Noord, sen jälkeen Bruxelles Central ja viimeisenä Bruxelles Midi, johon minä jäin, koska hotellini oli lähinnä sitä.
Asemalla iski tenkkapoo, sillä siellä ei ollut karttoja jaossa, eikä minulla ollut mitään käryä, mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä. Nähtävästi äkkilähtöni oli sen verran nopea, etten ehtinyt tulostella karttaa kotona mukaan. Jos emme eläisi älypuhelinaikakautta, olisin varmasti nähnyt vähän enemmän vaivaa suunnan selvittämiseen ihan perinteisin keinoin, kuten kysymällä tietä, mutta nyt kaivoin puhelimen karttapalvelun ja reittiohjeet esiin ja ystävällinen naisääni kertoi minulle supisuomeksi, mihin pitää mennä. Ystävällinen naisääni ei vain tajunnut, että olen jalkaisin liikenteessä ja kävelytti minua 1,5 km, kun suorin tie olisi ollut alle 300 metriä. No, pääsin yli siitä(kin).
Puolentoista kilometrin lenkillä saamani ensivaikutelma ei ollut mitenkään hurmaava. Aseman ympäristö oli melko epäsiisti ja keltainen neste haisi siellä sun täällä. Lisäksi kaupungin yleisilme ei ollut millään lailla kiinnostava. Berlitzin matkaoppaan upeat kuvat Grand-Placelta kuitenkin kiilsivät silmissäni, enkä masentunut kovin pahasti aseman ympäristöstä. Aika harva asema se koti-Suomessakaan mikään kukkanen on.
Hotellin nimi on Nekotel ja se sijaitsee Bruxelles Midin vieressä. Asemaa tosiaan EI tarvitse kiertää ympäri päästäkseen hotellille, kuten minä tein. Hotelli oli juuri sellainen, mitä tähän hintaan (98€/2 yötä keskellä viikkoa), tältä sijainnilta odotin. Hotels.comin asiakasarviotkin tuntuivat osuvan nappiin. Sijainti on hyvä, sillä asemalle on viiden minuutin kävelymatka ja sieltä pääsee metroon, lentokentälle tai ulkomaille. Keskustaan (Grand-Place) on 15 minuutin kävelymatka ja siihen suuntaan hotellien hinnat nousevat joka metrillä. Lisäksi halusin oman huoneen omalla suihkulla. Diili oli siis hyvä, mutta se näkyy myös epäsiisteytenä yksinkertaisessa huoneessa. Kokolattiamatto kaipaisi ehdottomasti pesua. Nämä kokolattiamatot pitäisi muutenkin kieltää lailla,(paitsi ehkä Iso-Britanniassa, koska siellä se vaan on niin "must"). Romanttiselle lomalle hotelli ei sovi, eivätkä täällä vamaan bisnesmiehetkään viihdy. Sen sijaan meikäläiset, jotka eivät huoli joukkomajoitusta, mutta ei ole varaa kovin paljon kummoisempaan, ovat tästä haltioissaan.
Kello läheni jo kahdeksaa ja edellisestä ruokailustani oli melkein 12 tuntia, joten painuin pihalle ja ajattelin käydä syömässä, sekä katsomassa kuuluisan Manneken Pis (pissaava poika) patsaan, jonka tiesin kuuluvan ryhmään "pakolliset nähtävyydet, jotka osoittautuvat pettymykseksi, mutta senhän tiesitkin". Kyllähän se suunnilleen sellainen oli. Pronssipatsaalla on kokoa kaikki 60 cm ja se töröttää rue de l'Etuven ja rue de Chênen risteyksessä. Iltakahdeksalta paikalla olin minä ja tusina kiinalaista kameroineen. Patsas oli niin pieni ja kokonaisuus siitä lorottamassa suihkukaivoon aidulla alueella keskellä vanhan kaupungin ahtaita kujia oli suorastaan hupaisa. Ja tätä sitten tullaan katsomaan ja kuvaamaan ihan ulkomailta asti!
Patsaalla on kuitenkin historiansa. Turun Sanomien toimittaja Hannu Tuominen kirjoitti heinäkuussa 2005, että patsas on kuvanveistäjä Jerome Dusquesnoyn v. 1619 tilaustyönä tekemä. Patsas-parka on kokenut kovia vuosisatojen aikana; välillä se on varastettu ja välillä viety turvaan pommituksilta. Berlitzin matkaoppaassa sanotaan, että nykyisin kadunkulmassa seisova patsas on alkuperäisen jäljennös. Pikkumies puetaan välillä erilaisiin lahjoituksena saatuihin vaatteisiin, joita on kertynyt jo yli 800! Niitä voi ihastella kaupunginmuseossa.
Tämän ihmeen näkemisen ja kuvaamisen (tietenkin!) jälkeen suuntasin Grand-Placea kohti, joka oli ihan muutaman korttelin päässä. Aukiolle saapuminen oli vaikuttavaa, koska se aukeni yllättäen kaikessa suuruudessaan, kun tulin kapeaa katua pitkin. Kyllä Berlitz tässä oli oikeassa: maailmassa on paikkoja, joiden upeuden pystyy toden teolla ymmärtämään vasta, kun näkee ne omin silmin. Maailmassa toki on lukemattomia sellaisia paikkoja, eikä Brysselin Grand-Place ihan kärkeen pääse, mutta olisi väärin vähätellä rakennusten komeutta ja kauneutta siksi, että on mahdollisesti sattunut näkemään hienompia paikkoja. Kyllä, raatihuone (Hôtel de Ville) ja sitä vastapäätä oleva kuninkaantalo (Maison du Roi) ovat kerrassaan loisteliaita rakentajien taidonnäyteitä. Aukiolta löytyvät myös hatuntekijäin talo ja Brysselin kaupunginmuseo, joita molempia on varmasti valokuvattu monta kertaa ja syystäkin.
Aukion reunalla, erään sivukadun alussa on Hard Rock Cafe. Toiset keräilevät mukeja, toiset nukkeja, minä ostan aina aidon ja oikean Hard Rock Cafe t-paidan ja shottilasin, mikäli kaupungista löytyy oikea kahvila-myymälä. Ja näin kokoelmani kasvoi taas ;-)
Huomenna tarkoitus on mennä jo hyvissä ajoin katsomaan Atomiumia ja Mini Eurooppaa. Kunhan reissu on tehty, kerron niistä lisää.
Kommentit
Lähetä kommentti