Kiva päivä Taipeissa!
Eilen oli kiva päivä! Näin ja koin paljon kaikenlaista uutta ja kaiken lisäksi juuri mikään ei maksanut mitään.
Heräsin jo aamuyöllä kolmen aikaan enkä saanut ollenkaan unta sen jälkeen. En elänyt paikallisessa ajassa, enkä kyllä kotimaan ajassakaan, sillä Suomessa kello on kuusi tuntia vähemmän kuin täällä. Matkan teko oli sotkenut sisäisen kelloni ihan kokonaan ja vaikka yritin kuinka laskea lampaita, uni ei tullut ja ryhdyinkin tutkimaan tabletilta kohdekaupunkini nähtävyyksiä ja keinoja päästä niihin.
Tässä vaiheessa kerron lyhyesti, minkälaisessa paikassa olen - noin niinkuin valtiotieteellisesti. Taiwan sijaitsee Kiinan rannikolla, Japanista etelään. Taiwan on itse asiassa epävirallinen nimi, joskin nykyisin hyvin yleisesti käytetty. Virallinen nimi on Kiinan tasavalta (vrt. Kiinan kansantasavalta = Manner-Kiinassa toimiva Kiina). Taiwanin itsenäisyys on kiistanalainen ja kummallinen asia. Käytännössä Taiwan on itsenäinen valtio ja se täyttää kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkit. Pulma liittyy historiaan: vuonna 1949 kommunistit nousivat valtaan Manner-Kiinassa ja sisällissodan hävinnyt Kuomintang-puolue (suom. Kiinan kansallispuolue) pakeni Taiwaniin ja pitää sitä edelleen hallinnassaan. Taiwanissa toiminut Kiinan tasavallan hallitus väittää yhä olevansa koko Kiinan laillinen hallitus, kun taas kansantasavallan hallitus pitää Taiwania yhtenä Kiinan lääninä. Yhden Kiinan politiikan mukaan on olemassa vain yksi Kiina ja Kiinan kansantasavallan mukaan Taiwan on vain niskuroiva lääni. Kuomintang-puolue Taiwanissa kannattaa edelleen ajatusta yhden Kiinan politiikasta, jolloin Kiinan tasavalta (siis Taiwan) hallitsee koko Kiinaa. Liberaalimmat ajattelijat kannattavat maan irtautumista ja itsenäistymistä. Maan, siis minkä tahansa valtion, itsenäistymiseen liittyy olennaisesti myös se, että muut valtiot tunnustavat kyseisen valtion itsenäiseksi. Taiwanin on tunnustanut itsenäiseksi valtioksi vain 19 YK:n jäsenvaltiota, sekä Pyhä Istuin, eli paavi. Taiwan menetti paikkansa YK:ssa v. 1971, jolloin se siirrettiin Kiinan kansantasavallalle.
Vaikka "iso Kiina" ei salli valtiollisia suhteita Taiwanin kanssa, se ei muuten juurikaan rajoita tai vahdi Taiwanin toimintaa. Taiwan kuuluu esimerkiksi Maailman kauppajärjestöön, sekä Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestöön ihan ikiomana tullialueena. Taiwanilla pyyhkiikin hyvin ja se on yksi Aasian rikkaimmista maista. Maassa on satsattu koulutukseen ja teknologiaan ja sen bruttokansantuote on yli kymmenkertaistunut 50 vuodessa.
Taipei on Taiwanin pääkaupunki ja sijaitsee saaren pohjoisosassa. Vuonna 2016 väkiluku on ollut noin 2 700 000, kun koko Taiwanissa se on vähän vaille 24 miljoonaa. Väestöntiheys Taiwanissa on yksi maailman suurimpia, keskimäärin noin 10 000 as./neliökilometri sen ollessa kuitenkin esimerkiksi Daanin kaupunginosassa yli 27 000 as./km2. Helsingissä väestöntiheys on noin 3050 as./km2.
Kinnostuneet voivat etsiä itse lisää tietoa, sillä nyt siirryn päivän tapahtumiin. Unien loppumisen jälkeen surffailin netissä pari tuntia ja katsoin paitsi suunnittelemani reitit, myös Tanhupallon laulun. Seitsemän maissa nousin viimein ylös ihan oikeasti ja lähdin liikkeelle. Suuntana oli Taipei Zoo, johon katsoin pääseväni kätevästi metrolla yhden vaihdon taktiikalla. Pihalle päästyäni vastassa oli pieni yllätys, mikä oli odotettavissa, joskaan ei toivottu: märkä asvaltti. Se tiesi mahdollista sadepäivää. Vaikka juuri kyseisellä hetkellä ei satanut, oli ilmassa ihan sateen tuntua.
Matka eläintarhalle oli nopea ja Zoon pysäkki oli ihan eläintarhan vieressä. Lippuluukuilla ei ollut ketään ja muutama ihminen meni sisään joillain ennakkolipuilla. Ostin oman lippuni ja ystävällinen setä ilmoitti hinnaksi 60 Taiwanin dollaria (TWD). Sanoin haluavani nähdä pandat ja kysyin, pitääkö maksaa extraa. Mies vastasi, että pandataloon voi mennä ihan vapaasti. Vitsi tässä hommassa on se, että kurssi euron ja Taiwanin dollarin välillä on 35 ja nimenomaan niin päin, että dollarit jaetaan. Sisäänpääsy maksoi siis 60:35 eli 1,70€!!!! TERVEISIÄ ÄHTÄRIIN!!! Mikäs se veloitus siellä nyt olikaan??? 36€?? No täällä näkee pandat ja paljon muuta alle kahdella eurolla. Että silleen.
Zoo oli avannut ovensa vasta alle puoli tuntia aikaisemmin ja alueella oli kourallinen ihmisiä. Reitin alkupuolella oli koalatalot ja niiden jälkeen pandatalo. Pandatalossa oli samaan aikaan kanssani yksi perhe. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että on kauhea ruuhka ja ryysis ja pitää jonottaa puoli päivää ja sitten jonossa mennään eteenpäin ja pandoja katsellaan lasin läpi. Käytännössä niitä katsellaankin lasin/pleksin läpi, mutta nyt sai käyttää aikaa tasan niin kauan kuin huvitti ja vaihtaa välillä kuvauskulmaa ja ihan rauhassa ihmetellä, että siinä se kallis nallekarhu on ja syö bambua. Taipei Zoossa on eläintarhan verkkosivujen (päivitetty tammikuun lopulla 2018) sekä wikipedian mukaan kolme isopandaa. Ne ovat vuonna 2008 eläintarhaan saapuneet Tuan Tuan, Yuan Yuan, sekä niiden vuonna 2013 syntynyt poikanen Yuan Zai. Tänään kaksi pandoista oli kuitenkin päättänyt pysyä piilossa ja yleisö sai nauttia yhden sellaisen ruokailemisen katsomisesta. Jos isopanda tosiaan syö bambua 20-30 kiloa päivässä, niin sitä saa kyllä syödä aamusta iltaan. Pakko todeta, että olihan se hauskannäköinen ja söpö otus. Kovin oli tyytyväinen istuskellessaan ja levitellessään bambun oksia ympärilleen. Lattialla oli myös omenoita, joita se poimi todella kätevästi tassullaan suuhun. Pandatalo käsitti sisätilat, jotka oli jaettu kahteen tilaan/huoneeseen. Molemmissa oli kiipeilypuita ja vesiallas, sekä erilaisia rakennelmia. Lisäksi oli ulkoilualue, mikä oli rinteessä ja siellä kasvoi puita ja pensaita, mitkä todennäköisesti ovat osittain jopa ihan luonnon kasvustoa. Mielestäni pandojen liikkumatila oli liian pieni, mutta muuten se oli hyvin siisti. Näkemämme pandan ruokaillessa toisella sisäalueella hoitaja siivosi toista aluetta ja toi sinne tuoretta bambua. Kun lähtiessä poikkesin vielä uudestaan pandataloon, otus oli siirtynyt toiselle puolelle syömään ja silloin toinenkin alue oli jo siivottu.Tämä tehdään varmaankin joka päivä, joten siltä osin homma näytti ihan fiksulle.
Zoo oli jaettu alueisiin, joissa kussakin oli tietyn seudun tai maantieteellisen alueen eläimet. Alueita olivat Taiwanin eläimet, Aasian trooppisen sademetsän eläimet, aavikon eläimet, Australian eläimet, Afrikan eläimet, kylmän alueen eläimet, sekä lintutalo. Sisätila-alueita olivat koalatalot, pandatalo, hyönteistalo, matelija- ja sammakkoeläintalo, sekä pingviinitalo. Alue on todella iso ja välimatkoja voi taittaa alueen reunalla, kauempana eläimistä, liikkuvalla "junalla", eli vaunuja vetävällä autolla. Pysäkkejä oli kolme tai neljä ja niillä voi hypätä kyytiin tai kyydistä oman mielen mukaan. Joku hinta kyydille oli näkyvissä, mutta enpä muista paljonko se oli. En käyttänyt kyseistä palvelua, mutta tuskin se ihan mahdottomia maksaa, kun sisäänpääsykin oli käytännössä ilmainen. Arvioin syntyneeksi kävelymatkaksi 3,5-4 km ja tämä perustuu siihen, että päädystä takaisin uloskäynnille, mikä oli sisäänkäynnin vieressä, ilmoitettiin suorinta tietä matkaa olevan 950 metriä. Alusta päätyyn mennessä matka oli tietysti paljon pitempi, koska silloin tuli kierrettyä kaikki alueet.
Eläintarhan muista eläimistä mainittakoon eniten mieleen jääneinä isopandan lisäksi söpöt koalat, norsut, puuma, tiikeri, kenguru, leijona, pingviinit, sekä upea ja vaikuttava KIRAHVI. Kultapandat olivat aivan stressaantuneita ja kiersivät lenkkiä pysähtymättä hetkeksikään aloilleen. Saukot ja majavat olivat nukkumassa. Myös mustakarhu oli unten mailla, mutta se oli valinnut makuupaikakseen yleisöä vasten olevan aidan, joten sitä pääsi pällistelemään ihan vierestä. Aita tosin oli pleksi, eli rapsuttamaan ei päässyt.
Zoossa ollessani alkoi sataa. Tästä saan pienen aasinsillan aiheeseen SÄÄ. Täällä on nyt talvi ihan lopuillaan ja maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi, kuten Suomessakin. Lämpötila on liikkunut viime viikkoina 10 ja 18 välillä. Muutama yli 20 asteen päivä on ollut, mutta sellaiset lämpötilat ovat harvinaisuuksia tähän aikaan vuodesta. Olen oikeastaan aika onnekas, sillä nyt voisi olla vaikka 10 astetta, mutta on ollut 16-18, joten sää on juuri niin hyvä, kuin sen voi ikinä toivoa olevan nyt. Sade kuitenkin teki ilmasta viileämmän tuntuisen ja lisäkerros vaatteita ei olisi ollut pahitteeksi.
Zoosta suuntasin Maokong gondolihisseille, mitkä sijaitsivat metroaseman toisella puolella, noin 500 metrin päässä eläintarhasta. Portille mennessäni tosiaan pysähdyin vielä uudestaan pandatalossa ja nyt kun päivä oli jo puolessa, siis keskipäivässä, ihmisiä oli tullut paljon lisää. Pandatalon sisätiloissa kulki nyt se aiemmin odottamani jono, mutta edelleenkään ei ollut tungosta ja jonottaminen ei kestänyt kuin minuutin tai kaksi. Nähtävästi nyt on off-season ja uskon, että toukokuussa tilanne on jo toinen.
Mutta palataanpa Maokongin hisseille. Maokongin alue on alunperin ollut hyvin suuri teen viljelyalue ja nykyisin siellä on paljon teekulttuuria ja aiheen historiaa. Gondolohisseillä on neljä asemaa, joista alin eli ensimmäinen asema on Taipei Zoo station ja ylin Makong station. Välille jäävät Taipei Zoo south station, sekä Zhinan Temple station. Näillä asemilla voi jäädä pois ja lippu on hinnoiteltu edullisemmaksi, jos ei matkusta ylös asti. Makongin asemalta matkaa pystysuoraan maahan on 275,2 metriä. Horisontaalinen matka alusta loppuun on piirun verran yli 4 km ja matka-aika on 20-30 minuuttia. Näkymät kopista ovat hienot ja vaikka nyt ei ihastellakaan Taipein kaupunkia, vaan alla levittäytyvää vihreää ja läpitunkeutumatonta trooppista kasvimattoa, niin pelkästään se vihreys ja toki korkeuserot ja edessä välillä nouseva, välillä laskeutuva vuori, olivat todella komean näköistä! Perillä Maokongin asemalla tosin off-season oli hyvin nähtävissä. Aseman ympärillä oli paljon erilaisia markkina- ja myyntipaikkoja, mutta vain muutamassa oli myyjä grillaamassa tai myymässä jotain krääsää. Enimmäkseen tarjolla oli syömistä ja niitäkin kojuja vain muutama. Voin kuitenkin kuvitella hyvin, että kun turistikausi oikeasti alkaa, huipulla käy kuhina ja siellä on varmasti oikein mukavaa viettää aikaa. Sieltä lähtee useita kävelyreittejä, joiden varsilta löytyy teemuseo ja muita teen viljelyyn liittyviä tietopankkeja. Seutu on epäilemättä loppukeväällä erittäin kiinnostava ja suositeltava vierailukohde. Nyt kuitenkin vierailuni kestoksi jäi 10 minuuttia ja lähdin takaisin. Tässä vaiheessa olin jo tajunnut, että 120 dollarin lippu oli yhdensuuntainen. Suunnittelin jopa kävelyä alas - en säästösyistä, vaan siksi, että näköalat oli nähty ja voisin katsoa, mitä tien varrella on. Tämä ei kuitenkaan tuntunut olevan vaihtoehto, sillä asemalla olevasta kartasta katsottuna näytti sille, että jalkaisin ei pääse alas lainkaan. Taksilla tai bussilla olisin päässyt, mutta ostin kuitenkin uudestaan 120 dollarin lipun ja pääsin samaa reittiä alas, kuin olin tullut ylöskin.
Koska Taiwanista ja Taipeista löytyy lukuisia temppeleitä, piti minunkin toki tutustua yhteen sellaiseen. Kohteeksi valikoitui ihan googlesta turistikohdehaulla löydetty Longshanin temppeli, mikä oli mainittu suosituksi turistikohteeksi. Sitä se tosiaan olikin ja temppelin ulkopuolella seisoi muutamia turistibusseja. Samaan aikaan, kun turistit kansoittivat temppeliä, myös sinne rukoilemaan tulleet ihmiset kulkivat suitsukkeet kädessä, joita jaettiin portilla. Kaikkialla ympärillä savusi ja miehet ja naiset, nuoret sekä vanhat, varakkaan ja vähemmän varakkaan näköiset rukoilivat eri puolilla temppeliä olevia patsaita. Se tuntui vähän kummalliselle, mutta nähtävästi tämä sekoitus rukoilevia ihmisiä ja heitä ihmetteleviä turisteja on ihan toimiva. Minun mielestä tämä temppelikäynti ei ollut kovin mieleenjäävä, mutta yksi syy voi olla se, että minulla oli koko ajan vähän epämiellyttävä olo siksi, että olin vähän kylmissäni ja temppeli oli avotemppeli (portin sisäpuolella oli sisäpiha, jonka ympärillä rukoilijat liikkuivat. Patsaat olivat katoksien alla tai pienissä syvennyksissä, mutta ei voi mitenkään sanoa, että olisi oltu sisätiloissa. Joten pikakäynnin jälkeen matka jatkui johonkin lämpimämpään paikkaan.
Tein pienen lenkin temppelialueen ulkopuolella, sillä alueella on Longshanin iltatori ja sieltä löytyy kuuluisa Snake alley, eli Huaxi Streetiltä löytyy käärmekeittoa. Sitä olisin halunnut maistaa. Iltatorit aukeavat kuitenkin nimensä mukaisesti vasta illalla. Meno niissä jatkuu puolille öin, jopa yhteen. Koska kello oli nyt vasta noin kolme iltapäivällä, luukut useimmissa kojuissa olivat kiinni. Käärmekeittoakaan en nähnyt. Jatkoin siis taas matkaa metrolle ja suuntasin Taipein pääasemalle, eli Taipei Main Stationille, missä lähes kaikki metrolinjat kohtaavat. Siellä on myös lentokenttäjunan pysäkki, high speed train pysäkki ja bussiasema. Muistin edellisenä iltana kentältä kaupunkiin saapuessani nähneeni siellä kauppakeskuksen ja sinne halusin nyt mennä.
Metrolla matkustaminen on halpaa ja metro on tehokas ja toimiva. Normaalit matkat paikasta toiseen maksavat 20-30 dollaria eli 0,55-0,85 €. Taipei Zoo sijaitsi sen verran kaukana, että sinne matka maksoi 35 dollaria, mikä oli kokonaisen euron. Noilla hinnoilla ei siis kannata kävellä yhtään ylimääräistä, ellei jostain syystä halua. Yhdessä päivässä ei kuitenkaan ehdi matkoihin montaa euroa tuhlata. Sitäpaitsi MINULLA EI OLE MITÄÄN MATKAOPASTA TAI KARTTAA!!! 😄😄 Enpä ole ennen lähtenyt edes Juupajoelle ilman Berlitzin kirjaa, mutta nyt ei ollut saatavilla mitään vaihtoehtoa suomeksi ja en ehtinyt tilata Lonely Planetin lontoonkielistä opasta, joten olen ihan sen varassa, mitä aina iltaisin netistä haen. Niin, ja jos joku nyt miettii tätä netin käyttöä, niin hotellissa on ilmainen wifi, mikä toimii erittäin hyvin ja mulla on tabletti mukana, millä kirjoitan näitä tarinoita. Puhelin on sattuneesta syystä nyt valokuvaukseen tarkoitettu väline.. No, kyllä minä silläkin wifiä käytän, esim. monissa julkisissa paikoissa, kahviloissa ja jopa joissain metroissa on ollut asiakkaiden käyttöön tarkoitettu wifi. Se on paitsi nykyaikaa, myös hyvää palvelua. Hotelleissa se on ihan pakko olla, koska ihmisillä on yksi valintakriteeri hotellin valitsemiseen HYVÄ langaton verkko.
Matkustin siis halvalla Main Stationille ja löysin kauppakeskuksen. Se oli oikeastaan sitä, mitä arvelinkin, eli ei kovin kummoinen. Kokoa kauppakeskuksella oli ihan riittävästi, mutta mitään ostettavaa ei löytynyt. Eräs kosmetiikkaliikkeen myyjätyttö yritti kovasti myydä minulle kangasnaamioita, mitkä ovat täällä kova hitti. Minulla on ollut niitä ja löytyy kotoa edelleen muutamia, ja saan niitä eBaysta postilaatikkoon kuljetettuna edullisemmin, kuin täältä. Voihan toki olla, että tytön edustama merkki on erityisen hyvä, mutta niin on ollut hyviä tilaamanikin naamiot, joten nämä jäivät ostamatta. Erityisenä kuriositeettina mainittakoon, että kangasnaamioissa on vaihtoehtona vaalentava (whitening) naamio. Tätäkin tyttö tarjosi minulle, mutta puistelin ystävällisesti päätäni. Täällä kaikilla valotauluissa koreilevilla kaunottarilla on hyvin vaalea iho. Sitä selvästi pidetään kauniina ja tavoiteltavana. Länsimainen meikkaus- tai kauneusihanne ei mene täällä läpi millään. Kaukana ovat varjostukset ja korostukset näiden mallien kuvista. Kaukana on myös vahva ja selkeä ehostus ylipäätään missään. Silmissä on kevyt ripsiväri ja huulissa luonnollinen puna ja ehkä hento kiilto. Oikeastaan kaikessa satsataan tasaiseen, terveeseen ja vaaleaan ihoon, missä tarvitsisi käyttää mahdollisimman vähän meikkiä.
Tässä vaiheessa iltapäivää oli jo ihan sudennälkä, sillä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Hotellilla ei tarjota aamupalaa, mikä on sääli, sillä siitä voisi hyvin pyytää 5-7 euroa lisähintaa per yö. Kunnon aamupala, jolla pärjää pitkälle alkuiltaan, olisi hyvä plussa hotellille. Kauppakeskuksessa oli ruokakortteli, missä oli useita kiinnostavia vaihtoehtoja. Harmillisen monesta ruokien kuvaukset puuttuivat englanniksi kokonaan. Kuvista päätellen lähes kaikki ruuat ovat liharuokia. Eräässä ravintolassa oli tarjolla herkullisen näköistä vihanneskeittoa nuudeleilla. Sen tilasin ja se myös oli herkullista. Annos maksoi 150 dollaria, eli vähän yli neljä euroa. Hinta-laatusuhde oli loistava!
Silmiinpistävän erikoinen asia kauppakeskuksessa oli useat pelihallit, joissa oli ensisijaisesti sellaisia pelejä, joilla yritetään ohjata eräänlaisia pihtejä, joilla napataan joku esine, kuljetetaan se luukulle, ja jos tässä onnistuu, saa esineen. Tavarat ovat lähestulkoon poikkeuksetta jotain pehmoleluja. Näitä automaatteja oli pelisaleissa vieri vieressä jopa parikymmentä. Vielä kummallisempaa oli katsoa paria kundia, jotka pelasivat isolla ruudulla eräänlaista music hero -peliä. Ruutu on käytännössä iso ympyrä, jonka halkaisija on arviolta 70 cm. Ympyrän ulkoreunoilla on 8 isoa värivalolamppua, joissa vilkkuu valot eri tahtiin ja niiden mukaan pelaajan täytyy lyödä näyttöä, mikä toimii kosketusnäyttönä., Lyöntien tahti määräytyy ohjelman vaikeustason mukaan. Taustalla soi musiikki ja ruutuun ilmestyy erivärisiä vihjeitä, joiden mukaan pitää painaa heti sitä kohtaa näytöstä, mihin valotaulun vihje osoittaa. Kosketuksia tulee molemmille käsille yhtäaikaa tai eri aikaan ja ne voivat olla myös ruudulla meneviä viivoja tai ympyröitä, joita tulee seurata. Ja sitten, kun tahti on se, että yhdessä sekunnissa täppäillään kolme tai neljä kertaa ja rytmi vaihtelee koko ajan, niin touhu vaatii uskomatonta koordinaatiota. Tuollaisen pelin haluan!
Päivän viimeinen kohde oli Shilin night market, eli Shilinin iltatori. Se on suurin ja kuuluisin Taipein iltatoreista. Osa alueesta on katettu ja osa on taivasalla. Nyt olikin sitten jo kunnin kiinalaista torimeininkiä. On hyvä, että Suomessa kierrätetään ja lajitellaan etc. Siis oikeasti se on hyvä. Mutta niin kauan, kuin missään myydään tällaista krääsää ja erityisesti kun jotkut vielä ostavat sitä, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi meret hukkuvat muoviin ja maailma p*****n. Minä haluaisin nähdä ja ehkä ostaakin jotain käsitöitä tai muuten jotain ihan uniikkia ja kyseisen matkakohteen erikoisuuksia, mutta täältä löytyy ihan epäuniikkia kiinalaista romua ja lumppuja. Kiinnostavaa iltatorilla oli juuri se, miten paljon ja miten erilaista roskaa voi olla myytävänä. Ja olihan siellä tietysti ihan hyvä meininki ihmisjoukossa tungeksia. Älkääpä ymmärtäkö väärin, kokemus oli ehdottomasti positiivinen, mutta hieman eri syistä, kuin olettaa saattaisi. Ruokakojuja oli jälleen paljon ja ne olisivat olleet niiiiin kiinnostavia, mutta lähes kaikki ruoka oli lihaa (olen kalaa kelpuuttava kasvissyöjä, myöskään kana ei tipu) (olipa hupaisa sanaleikki kana >< tipu) ja kalavaihtoehdot näyttivät pelottavilta. Netissä mainittiin kokeilemisen arvoinen hajutofu, mikä on kuulemma ihan suurta herkkua, mutta haisee kammottavalta. Tämäkin olisi ollut kiinnostavaa kokeilla, mutta muutaman kerran arvelin ohittaneeni sitä myyvän kojun ja haju oli todellakin aivan oksettava! En kertakaikkiaan pistä suuhuni mitään, mikä haisee noin hirveältä. Ostin kuitenkin pienen vohvelin tapaisen pannukakun, jonka sisällä oli jäätelöä ja se oli oikein hyvää 😊
Tämän jälkeen suunta olikin jo oma hotelli, joten painuin taas maan alle. Hotellin läheltä tsekkailin vielä jotain ruokapaikkaa, sillä kevyt keitto ei pitänyt nälkää ihan loppuiltaan saakka. Ostin mukaan eräästä ravintolasta sushipaketin, mikä osoittautui hyväksi ostokseksi. Monta herkullista sushipalaa reilulla kahdella eurolla.
Heräsin jo aamuyöllä kolmen aikaan enkä saanut ollenkaan unta sen jälkeen. En elänyt paikallisessa ajassa, enkä kyllä kotimaan ajassakaan, sillä Suomessa kello on kuusi tuntia vähemmän kuin täällä. Matkan teko oli sotkenut sisäisen kelloni ihan kokonaan ja vaikka yritin kuinka laskea lampaita, uni ei tullut ja ryhdyinkin tutkimaan tabletilta kohdekaupunkini nähtävyyksiä ja keinoja päästä niihin.
Tässä vaiheessa kerron lyhyesti, minkälaisessa paikassa olen - noin niinkuin valtiotieteellisesti. Taiwan sijaitsee Kiinan rannikolla, Japanista etelään. Taiwan on itse asiassa epävirallinen nimi, joskin nykyisin hyvin yleisesti käytetty. Virallinen nimi on Kiinan tasavalta (vrt. Kiinan kansantasavalta = Manner-Kiinassa toimiva Kiina). Taiwanin itsenäisyys on kiistanalainen ja kummallinen asia. Käytännössä Taiwan on itsenäinen valtio ja se täyttää kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkit. Pulma liittyy historiaan: vuonna 1949 kommunistit nousivat valtaan Manner-Kiinassa ja sisällissodan hävinnyt Kuomintang-puolue (suom. Kiinan kansallispuolue) pakeni Taiwaniin ja pitää sitä edelleen hallinnassaan. Taiwanissa toiminut Kiinan tasavallan hallitus väittää yhä olevansa koko Kiinan laillinen hallitus, kun taas kansantasavallan hallitus pitää Taiwania yhtenä Kiinan lääninä. Yhden Kiinan politiikan mukaan on olemassa vain yksi Kiina ja Kiinan kansantasavallan mukaan Taiwan on vain niskuroiva lääni. Kuomintang-puolue Taiwanissa kannattaa edelleen ajatusta yhden Kiinan politiikasta, jolloin Kiinan tasavalta (siis Taiwan) hallitsee koko Kiinaa. Liberaalimmat ajattelijat kannattavat maan irtautumista ja itsenäistymistä. Maan, siis minkä tahansa valtion, itsenäistymiseen liittyy olennaisesti myös se, että muut valtiot tunnustavat kyseisen valtion itsenäiseksi. Taiwanin on tunnustanut itsenäiseksi valtioksi vain 19 YK:n jäsenvaltiota, sekä Pyhä Istuin, eli paavi. Taiwan menetti paikkansa YK:ssa v. 1971, jolloin se siirrettiin Kiinan kansantasavallalle.
Vaikka "iso Kiina" ei salli valtiollisia suhteita Taiwanin kanssa, se ei muuten juurikaan rajoita tai vahdi Taiwanin toimintaa. Taiwan kuuluu esimerkiksi Maailman kauppajärjestöön, sekä Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestöön ihan ikiomana tullialueena. Taiwanilla pyyhkiikin hyvin ja se on yksi Aasian rikkaimmista maista. Maassa on satsattu koulutukseen ja teknologiaan ja sen bruttokansantuote on yli kymmenkertaistunut 50 vuodessa.
Taipei on Taiwanin pääkaupunki ja sijaitsee saaren pohjoisosassa. Vuonna 2016 väkiluku on ollut noin 2 700 000, kun koko Taiwanissa se on vähän vaille 24 miljoonaa. Väestöntiheys Taiwanissa on yksi maailman suurimpia, keskimäärin noin 10 000 as./neliökilometri sen ollessa kuitenkin esimerkiksi Daanin kaupunginosassa yli 27 000 as./km2. Helsingissä väestöntiheys on noin 3050 as./km2.
Kinnostuneet voivat etsiä itse lisää tietoa, sillä nyt siirryn päivän tapahtumiin. Unien loppumisen jälkeen surffailin netissä pari tuntia ja katsoin paitsi suunnittelemani reitit, myös Tanhupallon laulun. Seitsemän maissa nousin viimein ylös ihan oikeasti ja lähdin liikkeelle. Suuntana oli Taipei Zoo, johon katsoin pääseväni kätevästi metrolla yhden vaihdon taktiikalla. Pihalle päästyäni vastassa oli pieni yllätys, mikä oli odotettavissa, joskaan ei toivottu: märkä asvaltti. Se tiesi mahdollista sadepäivää. Vaikka juuri kyseisellä hetkellä ei satanut, oli ilmassa ihan sateen tuntua.
Matka eläintarhalle oli nopea ja Zoon pysäkki oli ihan eläintarhan vieressä. Lippuluukuilla ei ollut ketään ja muutama ihminen meni sisään joillain ennakkolipuilla. Ostin oman lippuni ja ystävällinen setä ilmoitti hinnaksi 60 Taiwanin dollaria (TWD). Sanoin haluavani nähdä pandat ja kysyin, pitääkö maksaa extraa. Mies vastasi, että pandataloon voi mennä ihan vapaasti. Vitsi tässä hommassa on se, että kurssi euron ja Taiwanin dollarin välillä on 35 ja nimenomaan niin päin, että dollarit jaetaan. Sisäänpääsy maksoi siis 60:35 eli 1,70€!!!! TERVEISIÄ ÄHTÄRIIN!!! Mikäs se veloitus siellä nyt olikaan??? 36€?? No täällä näkee pandat ja paljon muuta alle kahdella eurolla. Että silleen.
Zoo oli avannut ovensa vasta alle puoli tuntia aikaisemmin ja alueella oli kourallinen ihmisiä. Reitin alkupuolella oli koalatalot ja niiden jälkeen pandatalo. Pandatalossa oli samaan aikaan kanssani yksi perhe. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että on kauhea ruuhka ja ryysis ja pitää jonottaa puoli päivää ja sitten jonossa mennään eteenpäin ja pandoja katsellaan lasin läpi. Käytännössä niitä katsellaankin lasin/pleksin läpi, mutta nyt sai käyttää aikaa tasan niin kauan kuin huvitti ja vaihtaa välillä kuvauskulmaa ja ihan rauhassa ihmetellä, että siinä se kallis nallekarhu on ja syö bambua. Taipei Zoossa on eläintarhan verkkosivujen (päivitetty tammikuun lopulla 2018) sekä wikipedian mukaan kolme isopandaa. Ne ovat vuonna 2008 eläintarhaan saapuneet Tuan Tuan, Yuan Yuan, sekä niiden vuonna 2013 syntynyt poikanen Yuan Zai. Tänään kaksi pandoista oli kuitenkin päättänyt pysyä piilossa ja yleisö sai nauttia yhden sellaisen ruokailemisen katsomisesta. Jos isopanda tosiaan syö bambua 20-30 kiloa päivässä, niin sitä saa kyllä syödä aamusta iltaan. Pakko todeta, että olihan se hauskannäköinen ja söpö otus. Kovin oli tyytyväinen istuskellessaan ja levitellessään bambun oksia ympärilleen. Lattialla oli myös omenoita, joita se poimi todella kätevästi tassullaan suuhun. Pandatalo käsitti sisätilat, jotka oli jaettu kahteen tilaan/huoneeseen. Molemmissa oli kiipeilypuita ja vesiallas, sekä erilaisia rakennelmia. Lisäksi oli ulkoilualue, mikä oli rinteessä ja siellä kasvoi puita ja pensaita, mitkä todennäköisesti ovat osittain jopa ihan luonnon kasvustoa. Mielestäni pandojen liikkumatila oli liian pieni, mutta muuten se oli hyvin siisti. Näkemämme pandan ruokaillessa toisella sisäalueella hoitaja siivosi toista aluetta ja toi sinne tuoretta bambua. Kun lähtiessä poikkesin vielä uudestaan pandataloon, otus oli siirtynyt toiselle puolelle syömään ja silloin toinenkin alue oli jo siivottu.Tämä tehdään varmaankin joka päivä, joten siltä osin homma näytti ihan fiksulle.
Zoo oli jaettu alueisiin, joissa kussakin oli tietyn seudun tai maantieteellisen alueen eläimet. Alueita olivat Taiwanin eläimet, Aasian trooppisen sademetsän eläimet, aavikon eläimet, Australian eläimet, Afrikan eläimet, kylmän alueen eläimet, sekä lintutalo. Sisätila-alueita olivat koalatalot, pandatalo, hyönteistalo, matelija- ja sammakkoeläintalo, sekä pingviinitalo. Alue on todella iso ja välimatkoja voi taittaa alueen reunalla, kauempana eläimistä, liikkuvalla "junalla", eli vaunuja vetävällä autolla. Pysäkkejä oli kolme tai neljä ja niillä voi hypätä kyytiin tai kyydistä oman mielen mukaan. Joku hinta kyydille oli näkyvissä, mutta enpä muista paljonko se oli. En käyttänyt kyseistä palvelua, mutta tuskin se ihan mahdottomia maksaa, kun sisäänpääsykin oli käytännössä ilmainen. Arvioin syntyneeksi kävelymatkaksi 3,5-4 km ja tämä perustuu siihen, että päädystä takaisin uloskäynnille, mikä oli sisäänkäynnin vieressä, ilmoitettiin suorinta tietä matkaa olevan 950 metriä. Alusta päätyyn mennessä matka oli tietysti paljon pitempi, koska silloin tuli kierrettyä kaikki alueet.
Eläintarhan muista eläimistä mainittakoon eniten mieleen jääneinä isopandan lisäksi söpöt koalat, norsut, puuma, tiikeri, kenguru, leijona, pingviinit, sekä upea ja vaikuttava KIRAHVI. Kultapandat olivat aivan stressaantuneita ja kiersivät lenkkiä pysähtymättä hetkeksikään aloilleen. Saukot ja majavat olivat nukkumassa. Myös mustakarhu oli unten mailla, mutta se oli valinnut makuupaikakseen yleisöä vasten olevan aidan, joten sitä pääsi pällistelemään ihan vierestä. Aita tosin oli pleksi, eli rapsuttamaan ei päässyt.
Zoossa ollessani alkoi sataa. Tästä saan pienen aasinsillan aiheeseen SÄÄ. Täällä on nyt talvi ihan lopuillaan ja maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi, kuten Suomessakin. Lämpötila on liikkunut viime viikkoina 10 ja 18 välillä. Muutama yli 20 asteen päivä on ollut, mutta sellaiset lämpötilat ovat harvinaisuuksia tähän aikaan vuodesta. Olen oikeastaan aika onnekas, sillä nyt voisi olla vaikka 10 astetta, mutta on ollut 16-18, joten sää on juuri niin hyvä, kuin sen voi ikinä toivoa olevan nyt. Sade kuitenkin teki ilmasta viileämmän tuntuisen ja lisäkerros vaatteita ei olisi ollut pahitteeksi.
Zoosta suuntasin Maokong gondolihisseille, mitkä sijaitsivat metroaseman toisella puolella, noin 500 metrin päässä eläintarhasta. Portille mennessäni tosiaan pysähdyin vielä uudestaan pandatalossa ja nyt kun päivä oli jo puolessa, siis keskipäivässä, ihmisiä oli tullut paljon lisää. Pandatalon sisätiloissa kulki nyt se aiemmin odottamani jono, mutta edelleenkään ei ollut tungosta ja jonottaminen ei kestänyt kuin minuutin tai kaksi. Nähtävästi nyt on off-season ja uskon, että toukokuussa tilanne on jo toinen.
Mutta palataanpa Maokongin hisseille. Maokongin alue on alunperin ollut hyvin suuri teen viljelyalue ja nykyisin siellä on paljon teekulttuuria ja aiheen historiaa. Gondolohisseillä on neljä asemaa, joista alin eli ensimmäinen asema on Taipei Zoo station ja ylin Makong station. Välille jäävät Taipei Zoo south station, sekä Zhinan Temple station. Näillä asemilla voi jäädä pois ja lippu on hinnoiteltu edullisemmaksi, jos ei matkusta ylös asti. Makongin asemalta matkaa pystysuoraan maahan on 275,2 metriä. Horisontaalinen matka alusta loppuun on piirun verran yli 4 km ja matka-aika on 20-30 minuuttia. Näkymät kopista ovat hienot ja vaikka nyt ei ihastellakaan Taipein kaupunkia, vaan alla levittäytyvää vihreää ja läpitunkeutumatonta trooppista kasvimattoa, niin pelkästään se vihreys ja toki korkeuserot ja edessä välillä nouseva, välillä laskeutuva vuori, olivat todella komean näköistä! Perillä Maokongin asemalla tosin off-season oli hyvin nähtävissä. Aseman ympärillä oli paljon erilaisia markkina- ja myyntipaikkoja, mutta vain muutamassa oli myyjä grillaamassa tai myymässä jotain krääsää. Enimmäkseen tarjolla oli syömistä ja niitäkin kojuja vain muutama. Voin kuitenkin kuvitella hyvin, että kun turistikausi oikeasti alkaa, huipulla käy kuhina ja siellä on varmasti oikein mukavaa viettää aikaa. Sieltä lähtee useita kävelyreittejä, joiden varsilta löytyy teemuseo ja muita teen viljelyyn liittyviä tietopankkeja. Seutu on epäilemättä loppukeväällä erittäin kiinnostava ja suositeltava vierailukohde. Nyt kuitenkin vierailuni kestoksi jäi 10 minuuttia ja lähdin takaisin. Tässä vaiheessa olin jo tajunnut, että 120 dollarin lippu oli yhdensuuntainen. Suunnittelin jopa kävelyä alas - en säästösyistä, vaan siksi, että näköalat oli nähty ja voisin katsoa, mitä tien varrella on. Tämä ei kuitenkaan tuntunut olevan vaihtoehto, sillä asemalla olevasta kartasta katsottuna näytti sille, että jalkaisin ei pääse alas lainkaan. Taksilla tai bussilla olisin päässyt, mutta ostin kuitenkin uudestaan 120 dollarin lipun ja pääsin samaa reittiä alas, kuin olin tullut ylöskin.
Koska Taiwanista ja Taipeista löytyy lukuisia temppeleitä, piti minunkin toki tutustua yhteen sellaiseen. Kohteeksi valikoitui ihan googlesta turistikohdehaulla löydetty Longshanin temppeli, mikä oli mainittu suosituksi turistikohteeksi. Sitä se tosiaan olikin ja temppelin ulkopuolella seisoi muutamia turistibusseja. Samaan aikaan, kun turistit kansoittivat temppeliä, myös sinne rukoilemaan tulleet ihmiset kulkivat suitsukkeet kädessä, joita jaettiin portilla. Kaikkialla ympärillä savusi ja miehet ja naiset, nuoret sekä vanhat, varakkaan ja vähemmän varakkaan näköiset rukoilivat eri puolilla temppeliä olevia patsaita. Se tuntui vähän kummalliselle, mutta nähtävästi tämä sekoitus rukoilevia ihmisiä ja heitä ihmetteleviä turisteja on ihan toimiva. Minun mielestä tämä temppelikäynti ei ollut kovin mieleenjäävä, mutta yksi syy voi olla se, että minulla oli koko ajan vähän epämiellyttävä olo siksi, että olin vähän kylmissäni ja temppeli oli avotemppeli (portin sisäpuolella oli sisäpiha, jonka ympärillä rukoilijat liikkuivat. Patsaat olivat katoksien alla tai pienissä syvennyksissä, mutta ei voi mitenkään sanoa, että olisi oltu sisätiloissa. Joten pikakäynnin jälkeen matka jatkui johonkin lämpimämpään paikkaan.
Tein pienen lenkin temppelialueen ulkopuolella, sillä alueella on Longshanin iltatori ja sieltä löytyy kuuluisa Snake alley, eli Huaxi Streetiltä löytyy käärmekeittoa. Sitä olisin halunnut maistaa. Iltatorit aukeavat kuitenkin nimensä mukaisesti vasta illalla. Meno niissä jatkuu puolille öin, jopa yhteen. Koska kello oli nyt vasta noin kolme iltapäivällä, luukut useimmissa kojuissa olivat kiinni. Käärmekeittoakaan en nähnyt. Jatkoin siis taas matkaa metrolle ja suuntasin Taipein pääasemalle, eli Taipei Main Stationille, missä lähes kaikki metrolinjat kohtaavat. Siellä on myös lentokenttäjunan pysäkki, high speed train pysäkki ja bussiasema. Muistin edellisenä iltana kentältä kaupunkiin saapuessani nähneeni siellä kauppakeskuksen ja sinne halusin nyt mennä.
Metrolla matkustaminen on halpaa ja metro on tehokas ja toimiva. Normaalit matkat paikasta toiseen maksavat 20-30 dollaria eli 0,55-0,85 €. Taipei Zoo sijaitsi sen verran kaukana, että sinne matka maksoi 35 dollaria, mikä oli kokonaisen euron. Noilla hinnoilla ei siis kannata kävellä yhtään ylimääräistä, ellei jostain syystä halua. Yhdessä päivässä ei kuitenkaan ehdi matkoihin montaa euroa tuhlata. Sitäpaitsi MINULLA EI OLE MITÄÄN MATKAOPASTA TAI KARTTAA!!! 😄😄 Enpä ole ennen lähtenyt edes Juupajoelle ilman Berlitzin kirjaa, mutta nyt ei ollut saatavilla mitään vaihtoehtoa suomeksi ja en ehtinyt tilata Lonely Planetin lontoonkielistä opasta, joten olen ihan sen varassa, mitä aina iltaisin netistä haen. Niin, ja jos joku nyt miettii tätä netin käyttöä, niin hotellissa on ilmainen wifi, mikä toimii erittäin hyvin ja mulla on tabletti mukana, millä kirjoitan näitä tarinoita. Puhelin on sattuneesta syystä nyt valokuvaukseen tarkoitettu väline.. No, kyllä minä silläkin wifiä käytän, esim. monissa julkisissa paikoissa, kahviloissa ja jopa joissain metroissa on ollut asiakkaiden käyttöön tarkoitettu wifi. Se on paitsi nykyaikaa, myös hyvää palvelua. Hotelleissa se on ihan pakko olla, koska ihmisillä on yksi valintakriteeri hotellin valitsemiseen HYVÄ langaton verkko.
Matkustin siis halvalla Main Stationille ja löysin kauppakeskuksen. Se oli oikeastaan sitä, mitä arvelinkin, eli ei kovin kummoinen. Kokoa kauppakeskuksella oli ihan riittävästi, mutta mitään ostettavaa ei löytynyt. Eräs kosmetiikkaliikkeen myyjätyttö yritti kovasti myydä minulle kangasnaamioita, mitkä ovat täällä kova hitti. Minulla on ollut niitä ja löytyy kotoa edelleen muutamia, ja saan niitä eBaysta postilaatikkoon kuljetettuna edullisemmin, kuin täältä. Voihan toki olla, että tytön edustama merkki on erityisen hyvä, mutta niin on ollut hyviä tilaamanikin naamiot, joten nämä jäivät ostamatta. Erityisenä kuriositeettina mainittakoon, että kangasnaamioissa on vaihtoehtona vaalentava (whitening) naamio. Tätäkin tyttö tarjosi minulle, mutta puistelin ystävällisesti päätäni. Täällä kaikilla valotauluissa koreilevilla kaunottarilla on hyvin vaalea iho. Sitä selvästi pidetään kauniina ja tavoiteltavana. Länsimainen meikkaus- tai kauneusihanne ei mene täällä läpi millään. Kaukana ovat varjostukset ja korostukset näiden mallien kuvista. Kaukana on myös vahva ja selkeä ehostus ylipäätään missään. Silmissä on kevyt ripsiväri ja huulissa luonnollinen puna ja ehkä hento kiilto. Oikeastaan kaikessa satsataan tasaiseen, terveeseen ja vaaleaan ihoon, missä tarvitsisi käyttää mahdollisimman vähän meikkiä.
Tässä vaiheessa iltapäivää oli jo ihan sudennälkä, sillä en ollut syönyt mitään koko päivänä. Hotellilla ei tarjota aamupalaa, mikä on sääli, sillä siitä voisi hyvin pyytää 5-7 euroa lisähintaa per yö. Kunnon aamupala, jolla pärjää pitkälle alkuiltaan, olisi hyvä plussa hotellille. Kauppakeskuksessa oli ruokakortteli, missä oli useita kiinnostavia vaihtoehtoja. Harmillisen monesta ruokien kuvaukset puuttuivat englanniksi kokonaan. Kuvista päätellen lähes kaikki ruuat ovat liharuokia. Eräässä ravintolassa oli tarjolla herkullisen näköistä vihanneskeittoa nuudeleilla. Sen tilasin ja se myös oli herkullista. Annos maksoi 150 dollaria, eli vähän yli neljä euroa. Hinta-laatusuhde oli loistava!
Silmiinpistävän erikoinen asia kauppakeskuksessa oli useat pelihallit, joissa oli ensisijaisesti sellaisia pelejä, joilla yritetään ohjata eräänlaisia pihtejä, joilla napataan joku esine, kuljetetaan se luukulle, ja jos tässä onnistuu, saa esineen. Tavarat ovat lähestulkoon poikkeuksetta jotain pehmoleluja. Näitä automaatteja oli pelisaleissa vieri vieressä jopa parikymmentä. Vielä kummallisempaa oli katsoa paria kundia, jotka pelasivat isolla ruudulla eräänlaista music hero -peliä. Ruutu on käytännössä iso ympyrä, jonka halkaisija on arviolta 70 cm. Ympyrän ulkoreunoilla on 8 isoa värivalolamppua, joissa vilkkuu valot eri tahtiin ja niiden mukaan pelaajan täytyy lyödä näyttöä, mikä toimii kosketusnäyttönä., Lyöntien tahti määräytyy ohjelman vaikeustason mukaan. Taustalla soi musiikki ja ruutuun ilmestyy erivärisiä vihjeitä, joiden mukaan pitää painaa heti sitä kohtaa näytöstä, mihin valotaulun vihje osoittaa. Kosketuksia tulee molemmille käsille yhtäaikaa tai eri aikaan ja ne voivat olla myös ruudulla meneviä viivoja tai ympyröitä, joita tulee seurata. Ja sitten, kun tahti on se, että yhdessä sekunnissa täppäillään kolme tai neljä kertaa ja rytmi vaihtelee koko ajan, niin touhu vaatii uskomatonta koordinaatiota. Tuollaisen pelin haluan!
Päivän viimeinen kohde oli Shilin night market, eli Shilinin iltatori. Se on suurin ja kuuluisin Taipein iltatoreista. Osa alueesta on katettu ja osa on taivasalla. Nyt olikin sitten jo kunnin kiinalaista torimeininkiä. On hyvä, että Suomessa kierrätetään ja lajitellaan etc. Siis oikeasti se on hyvä. Mutta niin kauan, kuin missään myydään tällaista krääsää ja erityisesti kun jotkut vielä ostavat sitä, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi meret hukkuvat muoviin ja maailma p*****n. Minä haluaisin nähdä ja ehkä ostaakin jotain käsitöitä tai muuten jotain ihan uniikkia ja kyseisen matkakohteen erikoisuuksia, mutta täältä löytyy ihan epäuniikkia kiinalaista romua ja lumppuja. Kiinnostavaa iltatorilla oli juuri se, miten paljon ja miten erilaista roskaa voi olla myytävänä. Ja olihan siellä tietysti ihan hyvä meininki ihmisjoukossa tungeksia. Älkääpä ymmärtäkö väärin, kokemus oli ehdottomasti positiivinen, mutta hieman eri syistä, kuin olettaa saattaisi. Ruokakojuja oli jälleen paljon ja ne olisivat olleet niiiiin kiinnostavia, mutta lähes kaikki ruoka oli lihaa (olen kalaa kelpuuttava kasvissyöjä, myöskään kana ei tipu) (olipa hupaisa sanaleikki kana >< tipu) ja kalavaihtoehdot näyttivät pelottavilta. Netissä mainittiin kokeilemisen arvoinen hajutofu, mikä on kuulemma ihan suurta herkkua, mutta haisee kammottavalta. Tämäkin olisi ollut kiinnostavaa kokeilla, mutta muutaman kerran arvelin ohittaneeni sitä myyvän kojun ja haju oli todellakin aivan oksettava! En kertakaikkiaan pistä suuhuni mitään, mikä haisee noin hirveältä. Ostin kuitenkin pienen vohvelin tapaisen pannukakun, jonka sisällä oli jäätelöä ja se oli oikein hyvää 😊
Tämän jälkeen suunta olikin jo oma hotelli, joten painuin taas maan alle. Hotellin läheltä tsekkailin vielä jotain ruokapaikkaa, sillä kevyt keitto ei pitänyt nälkää ihan loppuiltaan saakka. Ostin mukaan eräästä ravintolasta sushipaketin, mikä osoittautui hyväksi ostokseksi. Monta herkullista sushipalaa reilulla kahdella eurolla.
 |
| Koalat olivat vähän masentuneen näköisiä. |
 |
| Isopanda syö bambua. Valitettavasti kuvaus tarkentui pleksiin. |
 |
| Omenat maistuivat myös pandalle. |
 |
| Vaikuttavan kokoisia nämä kirahvit! |
 |
| Hämmentävää nähdä pingviinejä Taiwanissa. |
 |
| Eläintarhan vessa! |
 |
| Mekong gondolihissi. |
 |
| Hissikoppeja. |
 |
| Longshan temppeli |
 |
| Herkullinen ja kuuma keitto lämmitti mukavasti! |
 |
| Leluautomaatteja |
 |
| Shilin krääsämarkkinat |
 |
| Erittäin hyvä iltapala hotellilla. |
Kommentit
Lähetä kommentti