Monumentteja, museo sekä Elefanttivuorelle nousu
Eilinen päivitys jäi tekemättä, koska päivällä oli pituutta ihan tarpeeksi ja kävin oikeasti aikaisin nukkumaan, koska aamulla oli lähtö hotellilta jo kuudelta. Kohta nimittäin lähtee Air Asian kone Borneon saarelle, Kota Konabaluun, minä kyydissä. Nämä lennot ovat vähän sellaisia, ettei passaa kauheasti olla myöhässä, joten varasin aikaa oikein rutkasti. Tätä kirjoittelen nyt lähtöportin edessä Taioyan lentokentällä Taipeissa. Kello on täällä viisi yli 9 aamulla ja kone lähtee 9.50. Kohta päästetään väki koneeseen, joten kirjoitus jatkuu myöhemmin, mutta vielä ei näytä tapahtuvan mitään.
Toissapäivänä, eli maanantaina, tapahtui seuraavia asioita:
En lähtenyt ihan niin hyvissä ajoin tien päälle, kuin ensimmäisenä päivänä, mutta yhdeksän jälkeen olin jo jalkeilla ja aika nopeasti suoriuduin pihalle. Sää oli muuten, kuin eilen, mutta ilman sadetta. Näytti siis aika hyvältä! Tänään tarkoitus oli käydä katsomassa pari monumenttia, sekä kavuta illalla Elefanttivuoren huipulle.
Aloitin päivän kävelemällä Taipei 101 pilvenpiirtäjälle. Hotelliltani on sinne matkaa kolmisen kilometriä ja halusin nähdä mitä tähän väliin mahtuu. Taipei 101 on 508 metriä korkea rakennus ja se piti hallussaan maailman korkeimman rakennuksen titteliä valmistumisvuodestaan 2004 vuoteen 2010, kunnes Dubain Burj Khalifa valmistui ja pisti huimasti paremmaksi peräti 828 metrin korkeudellaan. Tämän jälkeen näiden kahden rakennuksen väliin on kiilannut kaksi Kiinaan, yksi Yhdysvaltoihin ja yksi Saudi-Arabiaan noussutta rakennusta, joten Taipei 101 pitää tällä hetkellä hallussaan sijaa 6. Rakennus muistuttaa bambukasvia ja herättää kieltämättä mielenkiintoa erityisellä muodollaan. Sen vieressä, ihan kiinni kyljessä, on ostoskeskus, jonne menin sisään. "Mall" osoittautui juuri sellaiseksi, mitä arvelinkin. Se on kerros toisensa jälkeen täynnä niitä kauppoja, joiden näyteikkunoissa olevissa tuotteissa ei ole hintaa näkyvissä. Sitä ei tarvitse laittaa, koska sillä ei ole väliä. Neljästä jättiläismäisen laajasta kerroksesta löytyy mm. Louis Vuittonin, Pradan, Fendin, Cuccin, Rolexin, Diorin, Burberryn, Saint Laurentin, Hugo Bossin ja Miun Miun liikkeet. Niillä merkeillä, jotka valmistavat sekä koruja, että vaatteita, oli erilliset liikkeet tuotteille. Kauppakerrosten yläpuolella on kuntosali, jonka jäsenyyttä en käynyt kysymässä. Ajattelin liukuportaissa, että täällä moni saattaa shoppailla yhtenä päivänä omakotitalon hinnan edestä.
Ajauduin yhden kiinalaisen turistiryhmän mukana suoraan ylimpään kerrokseen, mihin yleisöllä oli pääsy. Kerroksessa oli paitsi Louis Vuittonin ja Burberryn liikeet, myös sisäänpääsy Taipei 101 observatorioon. Sinne turistiryhmä oli menossa ja minä menin perässä katsomaan, että paljonko sinne huipulle pääsemisestä veloitetaan. Liian paljon (600 dollaria eli n. 17€) mielestäni pelkästään näköalasta. Jätin näköalojen katselut muille ja palasin alaspäin. Yllättäen huomasin alimpaan kerrokseen (maan alla) päästyäni, että hei; täällähän nämä köyhien kaupat ovat! Oli UGG ja Juicy Couture ja Tommy Hilfiger ja Adidas. Jotain saattaisi jopa satasella irrota, ehkä t-paita tai sukat.
Pohjakerroksesta löytyi myös ravintola-alue, missä oli useita ravintoloita ja ruokailualue oli yhteinen. Kätevää, jos joku porukasta haluaa tuolta ja toinen täältä ja kolmas mäkkäristä, niin jokainen voi ostaa haluamansa ja silti syödä yhdessä. Hintataso ravintoloissa oli varsin kohtuullinen, mutta moni niistä olikin aika simppelin näköinen. Ongelmaksi muodostui jo eilen tutuksi tullut asia, eli listat ovat yleensä vain kiinaksi, henkilökunta ei puhu englantia ja kuvista ei saa mitään selvää. Lopulta valitsin yhdestä paikasta keiton. Se ei ollut hyvää, mutta söin silti kaikki nuudelit, jotta olisi energiaa paahtaa eteenpäin.
Ruokailtuani lähdin metrolla Chiang Kai-shekin muistomerkille (The National Chiang Kai-shek Memoriall Hall). Myös tämä on yksi Taipein kuuluisimmista turistikohteista. Chiang Kai-shek oli kiinalainen poliitikko ja sotilasjohtaja, sekä Kuomintangin perustajajäsen. Kiinan sisällissodan aikana hän yritti tuhota kommunistit, mutta epäonnistui ja joutui luovuttamaan vallan Mao Zadongille. Hän pakeni joukkoineen Taiwanin saarelle ja siellä hänestä tuli presidentti 1.3.1950. Hän hallitsi Taiwania Kiinan tasavallan presidenttinä loppuikänsä ja kuoli huhtikuussa 1975. Hänen kunniakseen on rakennettu komea rakennus, minkä sisällä olevassa salissa on 10 metriä korkea pronssinen patsas, mikä kuvaa häntä. Olin jo vähällä jättää koko rakennuksen tutkimisen väliin, mutta onneksi en sitä tehnyt. Olisi jäänyt eräs erikoisemmista ikinä tähän asti näkemistäni asioista näkemättä! Sisälle kurkattuani alkoi lähes välittömästi tapahtua jotain. Ihmisiä oli paljon ja he kansoittivat presidentin patsaan eteen jätetyn ison lattia-alueen reunamille viritetyn vaijerin ympärystä. Ehdin nähdä ison patsaan, lattia-alueen reunoissa patsaan molemmilla puolilla korokkeilla seisovat sotilaat (jotka näyttivät myös ihan patsailta) ja hahmottaa jotenkin tilan, mutta silloin huomasin monen oikealla puolellani olevan ottavan yhtäkkiä kännyköitä ja kameroita esille. Ihmisten paljouden takia en ensin nähnyt, mistä on kyse, mutta pian kolme sotilasta asteli hyvin huolitelluin ja sotilaallisin askelin oikealta puoleltani vaijerin sisäpuolella. He lähestyivät ja kääntyivät alueen keskelle päin ja jatkoivat matkaa edelleen tarkoin ja treenatuin askelein. Samaan aikaan vartiossa olevat sotilaat olivat heränneet eloon ja tekivät outoja rituaaleja ja paukuttivat välillä aseidensa perää lattiaan, että kolina vaan kävi. Sitten he tekivät käsillä eriskummallisia liikkeitä; ojensivat suoraksi eteen, tai sivulle, välillä ojensivat koukistettuna eteen tai sivulle, välillä siirsivät asetta kädestä toiseen ja nostivat aseen eteen tai ylös tai sivulle.. Ja välillä taas kolautettiin koroketta ja pamaus kaikui suuressa kivihallissa. Ja kun kolmen kopla, mikä oli saapunut areenalle, pääsi alueen etuosaan, he alkoivat tehdä tuota samaa, paitsi keskimmäinen, jolla ei ollut asetta. En nähnyt häntä ollenkaan tungoksen takia, mutta hänen roolinsa oli kai olla saattajana. Lopulta korokkeilla seisoneet sotilaat astelivat muiden luo. Sekin oli ohjelmanumero sinänsä, kun lähtöön pääseminen näytti niin työläälle. Molemmilla jaloilla poljettiin ilmaa vuorotellen, kuin olisi ajettu "ilmapyörää". Kaikkien ollessa keskellä aseiden ja käsien pyörittely jatkui monta minuuttia. Asetta pyöriteltiinkin välillä, kuten sirkuksessa pyöritellään keppejä. Vihdoin ja viimein aseelliset sotilaat saivat paikkansa vaihdettua ja uudet miehet astelivat korokkeille välillä ilmaa polkien. Lopulta - aseen perää toki lattiaan paukuttaen - he yhtäkkiä jäätyivät paikoilleen ja saattaja saattoi edelliset vartijat sotilaallisin askelin pois. Kaikki tämä kesti 13 minuuttia, kun sen olisi voinut tehdä vaikka kolmessa minuutissa ja siihenkin olisi mahtunut jokunen kumarrus tai aseen ojentelu. Kylläpä oli kummallinen rituaali ja tämä oli mielestäni nyt aika kiinalaista meininkiä. Harmi niiden turistien puolesta, jotka saapuivat paikalle vasta nyt. Jos tietäisivät, millainen esitys vahdinvaihto on, niin kannattaisi jäädä odottamaan 45 minuutiksi, sillä tämä tapahtuu joka tunti klo 09-17. Tämän tiedon bongasin infotaulusta poistuessani salista.
Muistomerkin edessä on valtava aukio, jonka molemmilla puolilla on komet, kiinalaistyyliset rakennukset. Toinen niistä on Kansallisteatteri ja toinen konserttitalo.
Tämän mielenkiintoisen ja avartavan kokemuksen jälkeen jatkoin matkaa (metrolla tietenkin) kansallismuseolle. Tätäkin kohdetta oli kehuttu monilla matkailusivuilla ja pitäähän sitä nyt yhteen museoon ehtiä näin monen päivän aikana. Museota oli kehuttu, että siellä on monipuolinen ja kattava kokoelma esineitä Kiinan historiasta. Jostain muistan lukeneeni, että siellä olisi ollut jopa 700 000 esinettä. Varmaan Pekingistä löytyy 10 museota, joissa on kussakin 7 miljoonaa vanhaa esinettä, mutta minun mielestä tässäkin oli riittävästi. Kiinan historian hallitseminen on minulla aika hataralla pohjalla, enkä tiedä rehellisesti sanottuna vanhasta historiasta oikein mitään. Historia maalla on pitkä ja Ming-dynastia on ollut joskus. Siinäpä tuo tietotasoni melkein onkin. Lähihistoriasta toki tiedän vähän enemmän, ja esimerkiksi aiemmin mainitsemani Kuomingtan-puolue ja sen vaiheet olivat hyvin mielessä.
Museo on viralliselta nimeltään National Palace Museum (kuinkas muutenkaan) ja se käsittää kaksi osaa. Päärakennuksessa on pysyvä kansalliskokoelma ja sivulla olevassa pienemmässä rakennuksessa, on vaihtuva näyttely. Kansalliskokoelma oli kolmessa kerroksessa ja museo ei ollut lopulta kovin iso. Ulospäin se näytti paljon isommalta, mutta mahdollisesti samassa rakennuksessa tehdään myös jotain tutkimustyötä tai muuta historiaan liittyvää työtä. 700 000 esinettä siellä ei kyllä ollut nähtävissä, se on varma. Museo on varmasti kiinnostava kohde niille, jotka muistavat ja tietävät Kiinan historiasta enemmän. Siellä oli edustettuina eri dynastiakausilta koruja ja arvoesineitä, kippoja, kuppeja, patsaita, astioita, varhaisia kirjoituksia ja kirjoja, posliiniesineitä ja jadekoruja ja -esineitä. Museon suosituimmat esineet ovat pinaattikiinankaali ja lihapalalla päällystetty kivi. Tosiasiassa kaali on jadekiveä, mikä on luonnollisissa väreissään, mutta se on hiottu värejä luonnollisesti seuraten niin, että se on saatu muistuttamaan kaalia. Lihapalakivi puolestaan on jaspiskiveä, mikä esiintyy joskus kerroksittain ja tässä esineessä tosiaan näyttää, että kiven päällä on lihapala. Koko möhkäle on kuitenkin kiveä.
Museon jälkeen oli edessä päivän viimeinen etappi, eli Elefanttivuori. Sitä on kehuttu erinomaiseksi kohteeksi monella turistisivustolla netissä. Elefanttivuori on vuori aivan Taipei 101 liepeillä, siis käytännössä ydinkeskustan vieressä. Taipei 101:ltä parin korttelivälin päässä on puisto, jonka reunaa kävellen ja opasmerkkejä seuraten pääsee kiipeämisen lähtöpaikalle. Puiston vartta kävellessä ja ylämäkeä porttia lähestyttäessä voi ihailla rikkaiden ihmisten asuntoja. Eräässäkin kerrostalossa oli jokaisessa huimat parvekkeet, jotka työntyivät ulokkeina ulospäin.
Elefanttivuori on turistien suosima paikka, sillä sille kiipeäminen ei maksa mitään, siellä voi olla luonnon keskellä, hengailla ihan rauhassa ja vaikka syödä eväitä. Ja mikä olellisinta, sieltä on upea näköala koko kaupunkiin ja Taipei 101 kohoaa ylväänä kaiken muun yläpuolelle. Huomioitavaa, että vaikka Taipei 101:n näköalatasanne on tietysti korkeammalla, niin sieltä jää se kaikkein oleellisin näkemättä, eli rakennus itse! Elefanttivuori on "one of the four beasts" eli yksi neljästä pedosta, joilla tarkoitetaan neljän lähekkäin olevan vuoren huippua, joille voi vaeltaa. Elefanttivuori toimii porttina muille ja ylhäältä lähti polku, jota seuraamalla olisi päässyt seuraavalle huipulle. Sinne meneminen olisi kuitenkin vaatinut aiemman ajankohdan tai kannettavan valonheittimen, sillä reitti olisi ollut säkkipimeä auringon laskettua. Elefanttivuorella on ihmisiä myös yöllä. Lämpimään kesäaikaan en pidä sitä mitenkään kummallisena vaihtoehtona, mikäli jostain syystä pitää tehdä muuta kuin nukkua yöaikaan. Mukavan kaverirorukan kanssa 25 asteen lämmössä keskellä yötä lähes kolmen miljoonan ihmisen suurkaupungin valoja katsellen ei kuulosta yhtään hullummalta. Yksi reitti on valaistu, mutta taskulamppu on silti oltava mukana, jos vuorella liikkuu pimeään aikaan. Toki kaupungin valot vähän auttavat asiaa, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Sitäpaitsi kasvusto on trooppista ja sitä on paljon, joten ihan oikeasti myös kasvusto suojaa ja varjostaa reittiä. Reitit ja askelmat ovat kuitenkin siistejä ja kunnossa, joten sinänsä liikkuminen on turvallista.
Alkumatkalla ohitin erään iäkkään paikallisen miehen, josta tulikin hauska matkaopas minulle reitin ajaksi. En muista, mikä oli ensimmäinen asia, minkä hän sanoi minulle, mutta se liittyi ehkä johonkin kylttiin, mitä luin, ja hän sanoi jotain aiheeseen liittyvää lisätietoa. Emme liikkuneet yhdessä, koska hän eteni vähän hitaammin, koska jakeli ohjeita hyvistä valokuvauskulmista ja muista käytännön asioista turisteille, mutta pysähtyessäni johonkin kuvaamaan tai ihmettelemään, hän aina saavutti minut. Hän puhui englantia kohtuullisen hyvin ja kertoi kiipeävänsä vuorelle kahdesti päivässä. Huipulla oli pieni " kuntosali", eli muutama pölkky, joiden avulla saattoi tehdä vaikka vatsalihasliikkeitä, tai hyödyntää venyttelyssä apuvälineenä. Lisäksi oli jotain muita alkeellisia, mutta toimivia välineitä. Nähtävästi siellä kokoontuu joku pappakerho aina samaan aikaan, jolloin voivat vähän "treenata", eli turista keskenään. Toisaalta, jos papat kiipeävät 183 metriä kahdesti päivässä, niin voi sitä jo vähän turistakin sen jälkeen. Niin korkea se nimittäin on ja samalla neljästä pedosta matalin.
Huipulta oli hieno näköala kaupunkiin ja jäin odottamaan muutaman muun turistin kanssa auringon laskua, mutta lopulta se ei ollut kovin vaikuttava sään takia. Off-season näkyi täälläkin, sillä turisteja oli vähän.
Tämän kokemuksen jälkeen päivä tuntui olevan jo ihan täynnä tapahtumia ja palasin hotelliin. Matkalla ostin leipomotuotteita iltapalaksi vain todetakseni, että ei täällä osata leipää tehdä, kun se on ihan pullaa. Ja kahvileivät puolestaan ovat todella makeita. Nukkumaan käydessäni kello ei ollut taaskaan kovin paljoa, mutta seuraavan päivän ohjelma onnistuessaan tulisi olemaan niin raskas, että paras oli sammuttaa valot.
Teknisten vaikeuksien takia lisää kuvia tulee myöhemmin.
Tämä teksti kirjoitettiin loppuun lentokoneessa ja hotellissa Kota Kinabalussa, joten matka on edennyt jo tänne saakka!
Toissapäivänä, eli maanantaina, tapahtui seuraavia asioita:
En lähtenyt ihan niin hyvissä ajoin tien päälle, kuin ensimmäisenä päivänä, mutta yhdeksän jälkeen olin jo jalkeilla ja aika nopeasti suoriuduin pihalle. Sää oli muuten, kuin eilen, mutta ilman sadetta. Näytti siis aika hyvältä! Tänään tarkoitus oli käydä katsomassa pari monumenttia, sekä kavuta illalla Elefanttivuoren huipulle.
Aloitin päivän kävelemällä Taipei 101 pilvenpiirtäjälle. Hotelliltani on sinne matkaa kolmisen kilometriä ja halusin nähdä mitä tähän väliin mahtuu. Taipei 101 on 508 metriä korkea rakennus ja se piti hallussaan maailman korkeimman rakennuksen titteliä valmistumisvuodestaan 2004 vuoteen 2010, kunnes Dubain Burj Khalifa valmistui ja pisti huimasti paremmaksi peräti 828 metrin korkeudellaan. Tämän jälkeen näiden kahden rakennuksen väliin on kiilannut kaksi Kiinaan, yksi Yhdysvaltoihin ja yksi Saudi-Arabiaan noussutta rakennusta, joten Taipei 101 pitää tällä hetkellä hallussaan sijaa 6. Rakennus muistuttaa bambukasvia ja herättää kieltämättä mielenkiintoa erityisellä muodollaan. Sen vieressä, ihan kiinni kyljessä, on ostoskeskus, jonne menin sisään. "Mall" osoittautui juuri sellaiseksi, mitä arvelinkin. Se on kerros toisensa jälkeen täynnä niitä kauppoja, joiden näyteikkunoissa olevissa tuotteissa ei ole hintaa näkyvissä. Sitä ei tarvitse laittaa, koska sillä ei ole väliä. Neljästä jättiläismäisen laajasta kerroksesta löytyy mm. Louis Vuittonin, Pradan, Fendin, Cuccin, Rolexin, Diorin, Burberryn, Saint Laurentin, Hugo Bossin ja Miun Miun liikkeet. Niillä merkeillä, jotka valmistavat sekä koruja, että vaatteita, oli erilliset liikkeet tuotteille. Kauppakerrosten yläpuolella on kuntosali, jonka jäsenyyttä en käynyt kysymässä. Ajattelin liukuportaissa, että täällä moni saattaa shoppailla yhtenä päivänä omakotitalon hinnan edestä.
Ajauduin yhden kiinalaisen turistiryhmän mukana suoraan ylimpään kerrokseen, mihin yleisöllä oli pääsy. Kerroksessa oli paitsi Louis Vuittonin ja Burberryn liikeet, myös sisäänpääsy Taipei 101 observatorioon. Sinne turistiryhmä oli menossa ja minä menin perässä katsomaan, että paljonko sinne huipulle pääsemisestä veloitetaan. Liian paljon (600 dollaria eli n. 17€) mielestäni pelkästään näköalasta. Jätin näköalojen katselut muille ja palasin alaspäin. Yllättäen huomasin alimpaan kerrokseen (maan alla) päästyäni, että hei; täällähän nämä köyhien kaupat ovat! Oli UGG ja Juicy Couture ja Tommy Hilfiger ja Adidas. Jotain saattaisi jopa satasella irrota, ehkä t-paita tai sukat.
Pohjakerroksesta löytyi myös ravintola-alue, missä oli useita ravintoloita ja ruokailualue oli yhteinen. Kätevää, jos joku porukasta haluaa tuolta ja toinen täältä ja kolmas mäkkäristä, niin jokainen voi ostaa haluamansa ja silti syödä yhdessä. Hintataso ravintoloissa oli varsin kohtuullinen, mutta moni niistä olikin aika simppelin näköinen. Ongelmaksi muodostui jo eilen tutuksi tullut asia, eli listat ovat yleensä vain kiinaksi, henkilökunta ei puhu englantia ja kuvista ei saa mitään selvää. Lopulta valitsin yhdestä paikasta keiton. Se ei ollut hyvää, mutta söin silti kaikki nuudelit, jotta olisi energiaa paahtaa eteenpäin.
Ruokailtuani lähdin metrolla Chiang Kai-shekin muistomerkille (The National Chiang Kai-shek Memoriall Hall). Myös tämä on yksi Taipein kuuluisimmista turistikohteista. Chiang Kai-shek oli kiinalainen poliitikko ja sotilasjohtaja, sekä Kuomintangin perustajajäsen. Kiinan sisällissodan aikana hän yritti tuhota kommunistit, mutta epäonnistui ja joutui luovuttamaan vallan Mao Zadongille. Hän pakeni joukkoineen Taiwanin saarelle ja siellä hänestä tuli presidentti 1.3.1950. Hän hallitsi Taiwania Kiinan tasavallan presidenttinä loppuikänsä ja kuoli huhtikuussa 1975. Hänen kunniakseen on rakennettu komea rakennus, minkä sisällä olevassa salissa on 10 metriä korkea pronssinen patsas, mikä kuvaa häntä. Olin jo vähällä jättää koko rakennuksen tutkimisen väliin, mutta onneksi en sitä tehnyt. Olisi jäänyt eräs erikoisemmista ikinä tähän asti näkemistäni asioista näkemättä! Sisälle kurkattuani alkoi lähes välittömästi tapahtua jotain. Ihmisiä oli paljon ja he kansoittivat presidentin patsaan eteen jätetyn ison lattia-alueen reunamille viritetyn vaijerin ympärystä. Ehdin nähdä ison patsaan, lattia-alueen reunoissa patsaan molemmilla puolilla korokkeilla seisovat sotilaat (jotka näyttivät myös ihan patsailta) ja hahmottaa jotenkin tilan, mutta silloin huomasin monen oikealla puolellani olevan ottavan yhtäkkiä kännyköitä ja kameroita esille. Ihmisten paljouden takia en ensin nähnyt, mistä on kyse, mutta pian kolme sotilasta asteli hyvin huolitelluin ja sotilaallisin askelin oikealta puoleltani vaijerin sisäpuolella. He lähestyivät ja kääntyivät alueen keskelle päin ja jatkoivat matkaa edelleen tarkoin ja treenatuin askelein. Samaan aikaan vartiossa olevat sotilaat olivat heränneet eloon ja tekivät outoja rituaaleja ja paukuttivat välillä aseidensa perää lattiaan, että kolina vaan kävi. Sitten he tekivät käsillä eriskummallisia liikkeitä; ojensivat suoraksi eteen, tai sivulle, välillä ojensivat koukistettuna eteen tai sivulle, välillä siirsivät asetta kädestä toiseen ja nostivat aseen eteen tai ylös tai sivulle.. Ja välillä taas kolautettiin koroketta ja pamaus kaikui suuressa kivihallissa. Ja kun kolmen kopla, mikä oli saapunut areenalle, pääsi alueen etuosaan, he alkoivat tehdä tuota samaa, paitsi keskimmäinen, jolla ei ollut asetta. En nähnyt häntä ollenkaan tungoksen takia, mutta hänen roolinsa oli kai olla saattajana. Lopulta korokkeilla seisoneet sotilaat astelivat muiden luo. Sekin oli ohjelmanumero sinänsä, kun lähtöön pääseminen näytti niin työläälle. Molemmilla jaloilla poljettiin ilmaa vuorotellen, kuin olisi ajettu "ilmapyörää". Kaikkien ollessa keskellä aseiden ja käsien pyörittely jatkui monta minuuttia. Asetta pyöriteltiinkin välillä, kuten sirkuksessa pyöritellään keppejä. Vihdoin ja viimein aseelliset sotilaat saivat paikkansa vaihdettua ja uudet miehet astelivat korokkeille välillä ilmaa polkien. Lopulta - aseen perää toki lattiaan paukuttaen - he yhtäkkiä jäätyivät paikoilleen ja saattaja saattoi edelliset vartijat sotilaallisin askelin pois. Kaikki tämä kesti 13 minuuttia, kun sen olisi voinut tehdä vaikka kolmessa minuutissa ja siihenkin olisi mahtunut jokunen kumarrus tai aseen ojentelu. Kylläpä oli kummallinen rituaali ja tämä oli mielestäni nyt aika kiinalaista meininkiä. Harmi niiden turistien puolesta, jotka saapuivat paikalle vasta nyt. Jos tietäisivät, millainen esitys vahdinvaihto on, niin kannattaisi jäädä odottamaan 45 minuutiksi, sillä tämä tapahtuu joka tunti klo 09-17. Tämän tiedon bongasin infotaulusta poistuessani salista.
Muistomerkin edessä on valtava aukio, jonka molemmilla puolilla on komet, kiinalaistyyliset rakennukset. Toinen niistä on Kansallisteatteri ja toinen konserttitalo.
Tämän mielenkiintoisen ja avartavan kokemuksen jälkeen jatkoin matkaa (metrolla tietenkin) kansallismuseolle. Tätäkin kohdetta oli kehuttu monilla matkailusivuilla ja pitäähän sitä nyt yhteen museoon ehtiä näin monen päivän aikana. Museota oli kehuttu, että siellä on monipuolinen ja kattava kokoelma esineitä Kiinan historiasta. Jostain muistan lukeneeni, että siellä olisi ollut jopa 700 000 esinettä. Varmaan Pekingistä löytyy 10 museota, joissa on kussakin 7 miljoonaa vanhaa esinettä, mutta minun mielestä tässäkin oli riittävästi. Kiinan historian hallitseminen on minulla aika hataralla pohjalla, enkä tiedä rehellisesti sanottuna vanhasta historiasta oikein mitään. Historia maalla on pitkä ja Ming-dynastia on ollut joskus. Siinäpä tuo tietotasoni melkein onkin. Lähihistoriasta toki tiedän vähän enemmän, ja esimerkiksi aiemmin mainitsemani Kuomingtan-puolue ja sen vaiheet olivat hyvin mielessä.
Museo on viralliselta nimeltään National Palace Museum (kuinkas muutenkaan) ja se käsittää kaksi osaa. Päärakennuksessa on pysyvä kansalliskokoelma ja sivulla olevassa pienemmässä rakennuksessa, on vaihtuva näyttely. Kansalliskokoelma oli kolmessa kerroksessa ja museo ei ollut lopulta kovin iso. Ulospäin se näytti paljon isommalta, mutta mahdollisesti samassa rakennuksessa tehdään myös jotain tutkimustyötä tai muuta historiaan liittyvää työtä. 700 000 esinettä siellä ei kyllä ollut nähtävissä, se on varma. Museo on varmasti kiinnostava kohde niille, jotka muistavat ja tietävät Kiinan historiasta enemmän. Siellä oli edustettuina eri dynastiakausilta koruja ja arvoesineitä, kippoja, kuppeja, patsaita, astioita, varhaisia kirjoituksia ja kirjoja, posliiniesineitä ja jadekoruja ja -esineitä. Museon suosituimmat esineet ovat pinaattikiinankaali ja lihapalalla päällystetty kivi. Tosiasiassa kaali on jadekiveä, mikä on luonnollisissa väreissään, mutta se on hiottu värejä luonnollisesti seuraten niin, että se on saatu muistuttamaan kaalia. Lihapalakivi puolestaan on jaspiskiveä, mikä esiintyy joskus kerroksittain ja tässä esineessä tosiaan näyttää, että kiven päällä on lihapala. Koko möhkäle on kuitenkin kiveä.
Museon jälkeen oli edessä päivän viimeinen etappi, eli Elefanttivuori. Sitä on kehuttu erinomaiseksi kohteeksi monella turistisivustolla netissä. Elefanttivuori on vuori aivan Taipei 101 liepeillä, siis käytännössä ydinkeskustan vieressä. Taipei 101:ltä parin korttelivälin päässä on puisto, jonka reunaa kävellen ja opasmerkkejä seuraten pääsee kiipeämisen lähtöpaikalle. Puiston vartta kävellessä ja ylämäkeä porttia lähestyttäessä voi ihailla rikkaiden ihmisten asuntoja. Eräässäkin kerrostalossa oli jokaisessa huimat parvekkeet, jotka työntyivät ulokkeina ulospäin.
Elefanttivuori on turistien suosima paikka, sillä sille kiipeäminen ei maksa mitään, siellä voi olla luonnon keskellä, hengailla ihan rauhassa ja vaikka syödä eväitä. Ja mikä olellisinta, sieltä on upea näköala koko kaupunkiin ja Taipei 101 kohoaa ylväänä kaiken muun yläpuolelle. Huomioitavaa, että vaikka Taipei 101:n näköalatasanne on tietysti korkeammalla, niin sieltä jää se kaikkein oleellisin näkemättä, eli rakennus itse! Elefanttivuori on "one of the four beasts" eli yksi neljästä pedosta, joilla tarkoitetaan neljän lähekkäin olevan vuoren huippua, joille voi vaeltaa. Elefanttivuori toimii porttina muille ja ylhäältä lähti polku, jota seuraamalla olisi päässyt seuraavalle huipulle. Sinne meneminen olisi kuitenkin vaatinut aiemman ajankohdan tai kannettavan valonheittimen, sillä reitti olisi ollut säkkipimeä auringon laskettua. Elefanttivuorella on ihmisiä myös yöllä. Lämpimään kesäaikaan en pidä sitä mitenkään kummallisena vaihtoehtona, mikäli jostain syystä pitää tehdä muuta kuin nukkua yöaikaan. Mukavan kaverirorukan kanssa 25 asteen lämmössä keskellä yötä lähes kolmen miljoonan ihmisen suurkaupungin valoja katsellen ei kuulosta yhtään hullummalta. Yksi reitti on valaistu, mutta taskulamppu on silti oltava mukana, jos vuorella liikkuu pimeään aikaan. Toki kaupungin valot vähän auttavat asiaa, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Sitäpaitsi kasvusto on trooppista ja sitä on paljon, joten ihan oikeasti myös kasvusto suojaa ja varjostaa reittiä. Reitit ja askelmat ovat kuitenkin siistejä ja kunnossa, joten sinänsä liikkuminen on turvallista.
Alkumatkalla ohitin erään iäkkään paikallisen miehen, josta tulikin hauska matkaopas minulle reitin ajaksi. En muista, mikä oli ensimmäinen asia, minkä hän sanoi minulle, mutta se liittyi ehkä johonkin kylttiin, mitä luin, ja hän sanoi jotain aiheeseen liittyvää lisätietoa. Emme liikkuneet yhdessä, koska hän eteni vähän hitaammin, koska jakeli ohjeita hyvistä valokuvauskulmista ja muista käytännön asioista turisteille, mutta pysähtyessäni johonkin kuvaamaan tai ihmettelemään, hän aina saavutti minut. Hän puhui englantia kohtuullisen hyvin ja kertoi kiipeävänsä vuorelle kahdesti päivässä. Huipulla oli pieni " kuntosali", eli muutama pölkky, joiden avulla saattoi tehdä vaikka vatsalihasliikkeitä, tai hyödyntää venyttelyssä apuvälineenä. Lisäksi oli jotain muita alkeellisia, mutta toimivia välineitä. Nähtävästi siellä kokoontuu joku pappakerho aina samaan aikaan, jolloin voivat vähän "treenata", eli turista keskenään. Toisaalta, jos papat kiipeävät 183 metriä kahdesti päivässä, niin voi sitä jo vähän turistakin sen jälkeen. Niin korkea se nimittäin on ja samalla neljästä pedosta matalin.
Huipulta oli hieno näköala kaupunkiin ja jäin odottamaan muutaman muun turistin kanssa auringon laskua, mutta lopulta se ei ollut kovin vaikuttava sään takia. Off-season näkyi täälläkin, sillä turisteja oli vähän.
Tämän kokemuksen jälkeen päivä tuntui olevan jo ihan täynnä tapahtumia ja palasin hotelliin. Matkalla ostin leipomotuotteita iltapalaksi vain todetakseni, että ei täällä osata leipää tehdä, kun se on ihan pullaa. Ja kahvileivät puolestaan ovat todella makeita. Nukkumaan käydessäni kello ei ollut taaskaan kovin paljoa, mutta seuraavan päivän ohjelma onnistuessaan tulisi olemaan niin raskas, että paras oli sammuttaa valot.
Teknisten vaikeuksien takia lisää kuvia tulee myöhemmin.
Tämä teksti kirjoitettiin loppuun lentokoneessa ja hotellissa Kota Kinabalussa, joten matka on edennyt jo tänne saakka!
 |
| Chiang Kai-shek Memorial Hall |
 |
| Vahdinvaihto meneillään 10 metriä korkean pronssipatsaan edessä. |
 |
| National Palace Museum |
 |
Eräs kokoelman esine: korukivin koristeltu vyö.        |
Kommentit
Lähetä kommentti