Museoita ja moskeijoita

Tripadvisor on hyvä kaveri. Siellä on paljon vinkkejä nähtävyyksistä ja tutustumiskohteista. Siihen minäkin tukeuduin, kun etsin viimeiselle kokonaiselle reissupäivälleni tekemistä. Apinaretkeä ei ollut tarjolla tälle päivälle ja kansallispuistoon en sitten kuitenkaan halunnut lähteä, koska en uskonut sen tuovan enää mitään erityistä ja uutta tälle matkalle. Sitä paitsi kaupungista löytyy kuitenkin katsottavaa päiväksi tai pariksi, kun vaan etsii tietoa!

Koska minulla on matka-adhd, olin taas jalkeilla aikaisin ja aamupalan jälkeen, ennen klo 09 laitoin jalkaa toisen eteen päästäkseni tutustumaan Jame' Asr Hassanil Bolkiah moskeijaan, minne oli hotelliltani vajaan neljän kilometrin matka. Koska täällä ei ole metroa eikä minulla ollut hajuakaan, miten bussit kulkevat ja koska käveleminen on kivaa, sillä silloin näkee enemmän, oli ainoa ja luonnollinen vaihtoehto mennä moskeijaan jalan. Puolessa välissä totesin, että ei tule mitään. Auringon paiste oli armoton jo aamupäivällä. Bruneissa oli näinä päivinä muutenkin poikkeuksellisen lämmintä: yli 30 astetta joka päivä ja nyt ennustettiin jopa 34 tälle päivälle (varjolämpötila). Matkaa ei voinut taittaa mihinkään varjoon suojautuen. Käsivarsiani kuumotti ja edellisenä päivänä veneretkellä aavistuksen kärähtänyt nenäni tuntui käryävän lisää. Pakko oli muuttaa suunnitelmia. Aurinko 1, minä 0.

Nou hätä! Portugalilaiset olivat mainostaneet Brunein historiasta kertovaa museota (Brunei History Center). Ajatuksenani oli käydä sielläkin tänään, joten vaihdetaan vaan paikoissa vierailujen järjestystä. Onneksi minulla ei ollut pitkä matka sinne, joten aurinko ei saanut lisäpisteitä. Kävi kuitenkin niin, että suunnasta, mistä lähestyin museota, ensimmäisenä vastaan tuli Royal Regalia Museum, minkä nyt voisi kääntää vaikkapa kuninkaallisen loiston museo. Tätä matkatoimiston kuljettaja oli eilen kehunut minulle lauttamatkalta keskustaan tuodessaan. Olin myös lukenut tästä tripadvisorista ja muista nähtävyys-infoista ja paikkaa oli kehuttu. Siispä menin sinne! Aluksi omat kengät piti vaihtaa aamutossuihin. Sukkasillaankin sai kulkea, mutta ulkokengillä ei. Laukut ja kamerat ja kamerapuhelimet piti jättää lukolliseen kaappiin. Mutta ennen kuin pääsin mihinkään, minuun iski taas joukko tyyppejä, jotka halusivat kuvata minua. Tämä porukka oli indonesialaisten turistien ryhmä, jotka olivat kiinnostuneet - yllätys! - hiuksistani! (Toivottavasti kyse on oikeasti ollut koko ajan hiuksista, eikä jostain muusta, mitä en ole tajunnut...)

Museo kertoi nykyisen sulttaanin Hassanal Bolkiahin yltäkylläisestä elämästä ja kokoelmissa oli paljon valokuvia hänen perheestään ja hänestä lapsena ja nuorena ja varhaisaikuisena ja aikuisena edestä ja takaa ja harrastamassa ja edustamassa.. Valokuvien liitteinä olevien tekstien perusteella herra sulttaani tuntuu olevan sangen extraordinary ja hän on kiinnostunut vaikka mistä ja on osallistunut jopa urheilukilpailuihin. Hämmentävintä ehkä kuitenkin oli kaikki se kulta (siis ihan oikea kulta, alkuaine, jonka kemiallinen lyhenne on Au), mitä tuntui olleen käytössä ihan rajattomasti, kun sulttaanin kruunajaiskalustoa oli tehty. Kruununkalleuksiin kuuluu sellainen määrä kultaisia turhuuksia, että heikompaa hirvittää. Esimerkiksi kultainen kämmen, johon sulttaani on tukenut leukaansa kruunajaisissa, on varmasti välttämätön. Ehkä vaikuttavin nähtävyys museossa oli suuri sali, mihin oli simuloitu sulttaanin kruunajaiskulkue. Valtavat vaunut kullattuine koristeineen ja 48 sotilasmallinukkea aidoissa upeissa kostyymeissaan ja aseissaan. Salin reunoilla oli aidon ihmisen kokoisia valokuvia tungoksessa seisovista ihmisistä, ikään kuin seuraamassa loisteliasta juhlakulkuetta. Liekö ihan alkuperäisiä kuvia vuodelta 1968, jolloin nykyinen sulttaani on kruunattu. Seinälle heijastettiin videonauhoitetta kruunajaiskulkueesta, missä ihmiset tungeksivat kaduilla osoittamassa kunnioitusta uudelle sulttaanille, joka istui vaunuissaan kultaisissa vaatteissa.

Nähtävillä oli myös monipuolinen kokoelma sulttaanin muiden valtioiden johtajilta saamia lahjoja. Mitäpä antaa lahjaksi miehelle, joka on joskus ollut ehkä maailman rikkain mies ja edelleen varakkaimpien joukossa? Oli todella sääli, ettei museossa saanut kuvata, vaikka toisaalta se on aika ymmärrettävää, sillä varakkuuden näyttäminen oli aika hämmentävää.. Mikäli joku sattuu joskus eksymään Bruneihin, niin tässä museossa kannattaa ehdottomasti käydä! Sisäänpääsy on ilmainen ja näyttely on erinomainen.

Royal Regalia Museum

Omat kengät vaihdettiin tossuihin ennen sisäänkäyntiä

Kuvaaminen oli kiellettyä muualla, paitsi aulassa. Tätä vaunua sai kuvata.

Tämän jälkeen suuntasin portugalilaisten suosittelemalle Brunein historian museolle, mutta se oli suljettu juuri hetkeä aikaisemmin jonkun siestan takia ja avaisi ovensa uudestaan tuntia myöhemmin. Katsotaan, ehtisinkö myöhemmin. Suunnitelmana oli edelleen mennä moskeijalle, mihin oli aikaisemmin yrittänyt. Tässä vaiheessa poikkesin kuitenkin syömään ja sen jälkeen hetkeksi hotellille odottamaan kuumimman päivän hetken menevän ohi.

Pari tuntia myöhemmin kello oli vaille kolme, mutta porottavin auringonpaiste oli jo tiessään. Aloitin kävelymatkan hotelliltani uudestaan Jame' Asr Hassanil Bolkiah moskeijalle. Vaikka matkaa oli ihan tarpeeksi, eli nelisen kilometriä, paikka kannatti kyllä käydä katsomassa. Moskeija oli upea! Turistien vierailuajat siltä päivältä olivat jo ohi, joten sisälle en päässyt, mutta ulkopäin ihastelu oli myös hyvin antoisaa. Moskeija on aika uusi, sillä sen rakentaminen alotettiin vuonna 1988 ja se otettiin käyttöön vuonna 1994. Suunnittelussa ja arkkitehtuurissa on aivan selvästi otettu mallia Intiassa, Agrassa, sijaitsevasta Taj Mahalin mausoleumista.

Jame' Asr Hassanil Bolkiah

Pääportti

Täältä kävelin takaisin keskustaan toisen Brunein päämoskeijalle, mikä on Omar Ali Saifuddien moskeija, ja sijaitse ihan keskellä keskustaa. Tätä moskeijaa olinkin ihastellut jo useamman kerran kaupungilla pyöriessäni ja sieltä kuuluva rukouskutsu on herättänyt minut klo 05 täällä yöpyessäni. Tätä moskeijaa pidetään jopa Aasian ja Tyynenmeren alueen kauneimpana moskeijana ja se oli ehdottomasti upea, mutta minä tykkäsin siitä toisesta enemmän... Tämän moskeijan ympäristö on ihana, sillä moskeijaa ympäröi osittain vesi ja veden toisella puolella on erittäin hyvin hoidettu ja kaunis puisto, joten kokonaisuus huomioiden tämä moskeija ja sen seutu on kerrassaan ihastuttavaa. Mutta pelkästään moskeijaa arvioiden Jamen moskeija vie minun silmissäni voiton.

Omar Ali Saifuddien Mosque

Moskeijan edessä oleva kuninkaallinen paatti, jota on käytetty sulttaanin kruunajaisissa.

Kello oli kuuden kieppeillä ja puistossa oli paljon ihmisiä! Oli pariskuntia ja perheitä ja lapset leikkivät nurmikoilla tehden jättimäisiä saippuakuplia ja jotkut pariskunnat istuskelivat vierekkäin siveellisesti seurustellen. Jälleen minuun iski kiinni muutama kuvaamisesta kiinnostunut (siis tämä oli ihan uskomatonta!) ja tällä kertaa molemmat olivat pariskuntia. Tai itse asiassa ensimmäinen ei ollut pariskunta, sillä nainen kertoi olevansa "vapaalla" ja hän oli lähtenyt pikkuveljensä kanssa ulos, kun mies hoitaa lasta kotona. Minua kuvattiin naisen kanssa ja hänen veljensä kanssa☺He kertoivat, että kun on vapaapäivä (sunnuntai), niin ihmiset viettävät aikaa puistossa. Se tuntui olevankin mitä mielekkäin tapa viettää vapaata ja kaikilla tuntui olevan todella mukavaa. Lapset ajelivat sähkömopoilla ja vastaan tuli monia polkupyöriä, mihin mahtui koko perhe kyytiin. Puistossa oli myös muutamia lasten leikkipaikkoja, joissa oli hyvä meininki. Kaikki tämä näytti oikein mukavalle, hauskalle, siistille, säädylliselle ja silti niin kauhean kummalliselle. Ihan, kuin olisin seurannut outoa ja päälleliimatun oloista näytelmää. Miten kaikki voivatkin olla niin hirvittävän asiallisia ja pidättyväisiä. Olisikohan se äiti päässyt vapaalle ihan omin päin olenkaan, vai oliko pikkuveljen mukaan tuleminen ihan pakollista?

Pyöräileviä perheitä näkyi paljon

Puiston reunalla oli vuokrattavissa sähköautoja. Tai liekö olleet ilmaisia, ei tullut kysyttyä.

Oma Ali Saifuddin moskeija iltavalaistuksessa.

Kun ilta alkoi hämärtyä nopeasti kuuden jälkeen, alkoi myös hieman sataa vettä. Sade ei täällä jäähdytä ollenkaan, mutta se kyllä kastelee samalla tavalla, kuin missä tahansa muualla. Märät vaatteet eivät olisi hyvä juttu huomista kotimatkaa ajatellen, vaikka samalla tavalla ne matkustaisivat muovipussiin suljettuina kuin kuivatkin. En kuitenkaan ehdoin tahdoin halunnut kastella itseäni, joten livahdin hotellilleni. Ruokapaikat olivat jo kiinni ja ihmettelin, että onko tämä kaupunki ihan oikeasti ikinä hereillä. Tämä oli kolmas päiväni täällä ja aina tuntuu olevan syy pitää ovet kiinni. Ja kaljallekaan ei pääse mihinkään...