Viimeinen aamu ja hävyttömän pitkä kotimatka
Reissun viimeisenä aamuna nousin aikaisin ja kävelin vajaan kahden kilometrin päässä olevaan Tasek Lama -puistoon (Tasek Lama Recreational Park). Aamuliikenteen paljous yllätti, mutta olihan maanantai ja ainakin yksi selitys ruuhkalle juuri minun kävelysuunnallani oli se, kun vanhemmat veivät lapsiaan kouluun. Eräs tienristeys oli ihan tukossa ja jokaisen auton takapenkillä istui yksi koululainen, vain harvassa kaksi. Nämä koululaiset olivat kuitenkin jo 10-15 vuotiaan näköisiä, joten ihmettelen, mikseivät he käytä bussia. Ehkä tämä nyt on sitä varakkaan maan meininkiä, että kannattaa ihan varta vasten tuoda lapsi kouluun, kun polttoaine on lähes ilmaista. Sama rumba nähtävästi käydään sitten iltapäivällä uudestaan.
Olin puistossa jo heti seitsemän jälkeen (eli aikaisin alkaa lapsilla koulu!) ja moni aamuvirkku oli ehtinyt paikalle ennen minua. Pienellä lavalla oli meneillään naisten "zumba", ja ikähaarukaltaan 20-80 vuotiaat tanssivat musiikin tahdissa. Liikehdintä oli hieman säädyllisempää, kuin länsimaisissa zumbissa, mutta touhu näytti mukavalle ja porukkaa liittyi koko ajan joukkoon lisää. Tasek Lama -puisto on rauhallinen ja erittäin siisti ja hyvinhoidettu ulkoilupaikka ihan keskustan vieressä. Liikenteen äänet eivät kuuluneet sinne lainkaan. Kävelyreitit olivat lyhyitä, reilusta sadasta metristä noin 700 metrin lenkkiin. Liikkeellä oli pääasiassa paikallisia, hieman vanhempia ihmisiä, ja lisäksi huntupäisiä naisia jumppaamassa. Ehkä tämä on paikka, missä heillä on mahdollisuus vähän urheilla ja venytellä ihan luvan kanssa. Puistossa oli myös oikein kaunis vesiputous! Aikani puistossa kierrettyäni lähdin hotellille aamupalalle, ja kuinkas ollakaan, puiston liepeillä asuvien ihmisten parkkipaikan katoksessa oli apinoita!! Nämä eivät tosin olleet nenäapinoita, joita olisin kovasti halunnut täällä nähdä, vaan jotain ihan normaaleja, pieniä marakatteja. Mutta ne olivat kuitenkin villejä 😊 Aika pian tajusin, että kyse on varmaan vähän samasta, kuin rotat joillain aluilla jopa Suomessa. Apinat nimittäin olivat kokoontuneet roskakatokseen ja söivät ruuanjätteitä, joita löysivät repimistään pusseista. Eräs asukas jätti roskapussinsa katokseen ja hänen avattuaan oven näin, että siellä ei ollut mitään kannellista laatikkoa, joten apinat pääsevät pusseihin suoraan käsiksi. Ei kovin hyvä yhdistelmä missään, eikä varsinkaan tässä helteessä.
Aamupalan jälkeen pakkasin tavarat, kirjoittelin eilistä reissupäiväkirjaa ja tsekkailin vähän uutisia. Huoneen luovutin klo 12 ja kävin syömässä vielä ihan oikean ruuan keskustassa, sillä laskeskelin, että kellon lyhyt viisari saattaa hyvinkin pyörähtää kokonaisen kierroksen, ennen kuin ruokaa on seuraavan kerran tarjolla. Hotellin asiakkailleen tarjoama kuljetus lentokentälle oli sovittu klo 14 ja Air Asian kone Kuala Lumpuriin oli määrä lähteä 16.30. Tästä se järkyttävän pitkä kotimatka oli alkamassa..
Lentokentällä Air Asian deskillä kävi se, mitä olin pikkuisen pelännyt, mutta Taipeista Kota Kinabaluun sitä ei tehty. Ja tämä on matkatavaroiden punnitseminen. Tiesin ihan tarkkaan, että Air Asian käsimatkatavarasäännöissä sanotaan yksiselitteisesti, että käsimatkatavaroissa saa olla kaksi laukkua ja niiden yhteispaino saa olla korkeintaan 7 kg. Tämähän on todella vähän, siis seitsemän maitopurkkia. Minulla ei ole muita matkatavaroita, kuin käsimatkatavarat ja pahaa pelkäsin, että ei taida ihan riittää tuo seitsemän kilon raja.. Ja niinhän siinä kävi, että laukut painoivat 10,5 kg ja virkailija tiskillä sanoi, että se on liikaa. Ok, just a minute, I'll go to the restroom and check if I can throw something away. En ihan hirveästi jaksanut stressata tästä, kun minulla oli jo suunnitelma. Olin ottanut hotellista pari sanomalehteä mukaan, sillä siellä jaettiin siivousten yhteydessä englanninkielinen Brunein sanomalehti päivittäin ja olisin mielelläni tutustunut sisältöihin vielä reissun jälkeenkin. Mutta lehdet saivat nyt lähteä. Samalla jouduin luopumaan painavimmista kengistä, jotka minulla itse asiassa oli nyt jalassa, mutta koska toisia en halunnut heittää pois, niin Tarokon rotkoilla ja Kinabalun puistossa askelia ottaneet ulkoilukengät menivät roskiin. Tämä ei ole niin paha asia, mille se kuulostaa. Niillä olisi ollut kuitenkin enemmän vain muistoarvoa, kuin käyttöarvoa ja nyt niistä jäi muisto. Lopuksi vielä vedin lukkojen takana vessakopissa piilossa farkkujeni alle polvipituiset housuni ja yläosaksi kevyen neuleen ja verkkatakin ja farkkutakin. Ja viimeisenä aivan törkeästi työnsin paksun ja painavan kirjan, mikä minulla oli lentomatkojen ja odotusaikojen varalle, housunkauluksen alle, selkäpuolelle paitojen alle. Ja ei kun uudestaan tiskille☺Ja kuinka ollakaan, painoa oli hävinnyt kolme kiloa ja laukkujen painaessa nyt 7,5 kg se oli virkailijalle ihan ok! Turvatarkastuksessa laukustani poistettiin vielä shampoo, joten UUSINTAPUNNITUKSESSA juuri ennen portille pääsyä painoa oli 7,35 kg. Olin kuin naparetkeilijä muiden matkustajien joukossa farkkutakkeineni ja verkkapuseroineni. Olisivatpa tienneet, että niiden alla oli vielä neule ja housujakin ihan kaksin kerroin..
Lento lähti puoli tuntia myöhässä, millä ei sinänsä ollut väliä, koska odotusaikaa Kuala Lumpurin jättiläismäisellä ja typerällä kentällä oli silti ihan liikaa. Pääasiassa kaikkien ulkomaalalaisten lentoyhtiöiden lennot tulevat ja lähtevät Kuala Lumpurin kansainväliseltä lentokentältä, mikä lyhennetään KLIA (Kuala Lumpur International Airport). Se on aivan kammottavan sekamelskainen kenttä. Air Asian kotikenttä on KLIA2, mikä sijaitsee KLIA:n vieressä. Sekin on hyvin vilkkaasti liikennöity ja kasvanut paljon siitä, kun viimeksi siellä neljä vuotta sitten kävin. Onneksi KLIA2 ja KLIA välille on rakennettu lentokenttäjuna, joten enää ei tarvitse turvautua ainoastaan niihin shuttle busseihin, joilla kentän vaihtamiseen meni aikaa puoli tuntia. Juna maksaa RM 2 (0,5€) ja sillä pääsee reilussa viidessä minuutissa kentältä toiselle. Tällä junalla pääsee myös suoraan Kuala Lumpurin keskustaan.
Lentäminen on nykyisin niin halpaa ja täällä päin maailmaa oikeastaan ainoa keino päästä paikasta toiseen, ellet ole menossa naapuriin. Ruuhka ilmassa on pian suurempi, kuin maanteillä. Ihmisten määrää tuollaisilla kentillä, seuduilla, joilla asuu miljardi ihmistä ihan lähellä, on vaikeaa kuvitella. Ja kun siellä päin on turismia ja liikematkailua todella paljon, niin onko tuo nyt ihme, kun on tungosta. Ihmisiä oli aivan valtavasti! Lentokentän omien verkkosivujen mukaan kenttä on maailman 24. kiireisin läpimenevien matkustajien lukumäärän mukaan. Yllätyin, sillä sen edellä on mm. Bangkokin Suvarnabhumi, Singaporen Changi, Istanbulin Atatürk, Hong Kongin kansainvälinen lentokenttä, Charles de Gaullen kenttä Pariisissa, John F Kennedy New Yorkissa ja Heathrow Lontoossa ja joka ikinen noista on kokemuksieni mukaan selkeämpi ja selkeyden vuoksi hiljaisemman tuntuinen.
Minulla ei ollut kiire mihinkään kun odotusaikaa oli yli neljä tuntia. Aika ehti jo käydä pitkäksi, ennen kuin se kaikkein pisin lentomatka (yli 12 tuntia!!) pääsi alkuun, eli Kuala Lumpurista Amsterdamiin. Tämä oli siis päivän toinen lentoni ja senkin jälkeen olisi vielä yksi edessä, Amsterdamista Helsinkiin. Ei kyllä ole helppoa lentoemäntien hommat näillä järkyttävän pitkillä lennoilla. Ei siinä tarjoilujen ja muun paapomisen välillä paljoa jää aikaa lepäämiselle. Lento lähti viittä vaille puolen yön, joten hyvin alkumatkasta tarjoiltiin lämmin ruoka ja sitten valot sammutettiin useaksi tunniksi, jotta nukkumista simuloivat saavat esittää nukkuvansa. Minulla ei uni tullut silmään ja 12 tuntia penkissä istuen ja valvoen on todella hanurista! KLM saa täydet pisteet lentokoneruuasta ja palvelusta. Todella hyvät sapuskat raikkaine hedelmäpaloineen ja jälkiruokavanukaskin oli erinomaista! Meidän käytävällä palvellut lentoemäntä oli todella miellyttävä.
Sitten tuli kiire! Minulla jäi vaihtoaikaa tasan tunti siitä, kun kone laskeutui ja vaikka tungeksin käytävälle ensimmäisten joukkoon, aika vaan juoksi eteenpäin. Käytävä koneesta poistumisen jälkeen ei loppunut ikinä. Aina vaan tuli uusia kylttejä, joissa luki All flights ja nousevan koneen ja nuolen kuva eteenpäin. Muutama muukin juoksi ja hymähteli epäuskoisena, että mitenkäs tässä nyt oikein ehditään. Lopulta tulimme halliin, missä oli isot ruudut näyttämässä lähtevien lentojen portteja. B32, right? Missä hitossa on B32... Ja sitten tulikin eteen laukkujen läpivalaisu ja turvatarkastus, mikä nyt oli aivan älytöntä. Ja se jono eteni tismalleen sitä tahtia, kun automatisoitu hihna laukkuja liikutteli. Jokainen laukku pysähtyi koneen sisälle pitkäksi aikaa. Ja sitten taas juostiin! B ja C portit olivat tuolla päin. Myös Amsterdamin Schipholin kenttä on KLIA:n edellä lentomatkustajien määrässä ja PORUKKAA OLI IHAN HIRVEÄSTI! Ja sitten edessä oli passintarkastus! Tässä vaiheessa tosin eräs täti jo huuteli, että flights 6.50 this way ja käski meitä jonon eteen. Ei tässä tosiaan ollut kyse ainoastaan johonkin Suomeen ja Helsinkiin lähtevästä pikkupurkista. Lentoja lähtee Schipholin kentältä ihan koko ajan ja kellon aika oli juuri liikematkustajien lentoaikaa. Yölennolla toiselta mantereelta Eurooppaan, parin tunnin jatkolento kokoukseen Saksaan, Suomeen, Britanniaan, tai tunnin lento Ranskaan... ja mahdollisesti samana iltana tai seuraavana yölennolla kotiin. Joten meitä 6.50 lennoille lähteviä oli useita ja työnnyimme passijonossa kärkeen. Passintarkastuksen jälkeen vastassa oli huumekoira, joka merkkasi miehen edestäni. This way, please. Mies otettiin sermin taakse ja minä jatkoin juoksua.
Se hiton B32 oli todella kaukana ja tein aikamoisen urheilusuorituksen ja selvitin matkalla esteet. Aikaa koneen ilmoitettuun nousuun ei jäänyt kymmentä minuuttia, kun istuin hikisenä ja haisevana penkkiini. Pienen viivästyksen jälkeen paluumatkan kolmas nousu oli valmiina alkamaan.
Kun viimein pääsin ensin Helsinkiin, sieltä kehäradan ja Tikkurilan vaihtojen kautta Mäntsälään, omaan autooni ja lopulta kotiin, matkaa lähdöstä hotellilta oli kulunut 31 tuntia. Järki ei juossut mitä parhaimmalla tavalla siinä hetkessä, mutta kun alkuillasta vielä lämmitin saunan ja katselin saunan ikkunasta jäälle, kun aurinko alkoi laskeutua, tuumailin, että tälläkin matkallani uusia kokemuksia kertyi muistojen arkkuun ja silmät aukenivat monessa asiassa jälleen paljon lisää. Silti ne aukeavat kaikkein eniten, kun palaa takaisin Suomeen ja näkee sekä ymmärtää sen kaiken puhtauden, turvallisuuden ja ennen kaikkea tasa-arvon, oikeudet ja mahdollisuudet, mitä jokaisella on, kun niitä vaan osaa arvostaa ja oikein käyttää.
Olin puistossa jo heti seitsemän jälkeen (eli aikaisin alkaa lapsilla koulu!) ja moni aamuvirkku oli ehtinyt paikalle ennen minua. Pienellä lavalla oli meneillään naisten "zumba", ja ikähaarukaltaan 20-80 vuotiaat tanssivat musiikin tahdissa. Liikehdintä oli hieman säädyllisempää, kuin länsimaisissa zumbissa, mutta touhu näytti mukavalle ja porukkaa liittyi koko ajan joukkoon lisää. Tasek Lama -puisto on rauhallinen ja erittäin siisti ja hyvinhoidettu ulkoilupaikka ihan keskustan vieressä. Liikenteen äänet eivät kuuluneet sinne lainkaan. Kävelyreitit olivat lyhyitä, reilusta sadasta metristä noin 700 metrin lenkkiin. Liikkeellä oli pääasiassa paikallisia, hieman vanhempia ihmisiä, ja lisäksi huntupäisiä naisia jumppaamassa. Ehkä tämä on paikka, missä heillä on mahdollisuus vähän urheilla ja venytellä ihan luvan kanssa. Puistossa oli myös oikein kaunis vesiputous! Aikani puistossa kierrettyäni lähdin hotellille aamupalalle, ja kuinkas ollakaan, puiston liepeillä asuvien ihmisten parkkipaikan katoksessa oli apinoita!! Nämä eivät tosin olleet nenäapinoita, joita olisin kovasti halunnut täällä nähdä, vaan jotain ihan normaaleja, pieniä marakatteja. Mutta ne olivat kuitenkin villejä 😊 Aika pian tajusin, että kyse on varmaan vähän samasta, kuin rotat joillain aluilla jopa Suomessa. Apinat nimittäin olivat kokoontuneet roskakatokseen ja söivät ruuanjätteitä, joita löysivät repimistään pusseista. Eräs asukas jätti roskapussinsa katokseen ja hänen avattuaan oven näin, että siellä ei ollut mitään kannellista laatikkoa, joten apinat pääsevät pusseihin suoraan käsiksi. Ei kovin hyvä yhdistelmä missään, eikä varsinkaan tässä helteessä.
Aamupalan jälkeen pakkasin tavarat, kirjoittelin eilistä reissupäiväkirjaa ja tsekkailin vähän uutisia. Huoneen luovutin klo 12 ja kävin syömässä vielä ihan oikean ruuan keskustassa, sillä laskeskelin, että kellon lyhyt viisari saattaa hyvinkin pyörähtää kokonaisen kierroksen, ennen kuin ruokaa on seuraavan kerran tarjolla. Hotellin asiakkailleen tarjoama kuljetus lentokentälle oli sovittu klo 14 ja Air Asian kone Kuala Lumpuriin oli määrä lähteä 16.30. Tästä se järkyttävän pitkä kotimatka oli alkamassa..
Lentokentällä Air Asian deskillä kävi se, mitä olin pikkuisen pelännyt, mutta Taipeista Kota Kinabaluun sitä ei tehty. Ja tämä on matkatavaroiden punnitseminen. Tiesin ihan tarkkaan, että Air Asian käsimatkatavarasäännöissä sanotaan yksiselitteisesti, että käsimatkatavaroissa saa olla kaksi laukkua ja niiden yhteispaino saa olla korkeintaan 7 kg. Tämähän on todella vähän, siis seitsemän maitopurkkia. Minulla ei ole muita matkatavaroita, kuin käsimatkatavarat ja pahaa pelkäsin, että ei taida ihan riittää tuo seitsemän kilon raja.. Ja niinhän siinä kävi, että laukut painoivat 10,5 kg ja virkailija tiskillä sanoi, että se on liikaa. Ok, just a minute, I'll go to the restroom and check if I can throw something away. En ihan hirveästi jaksanut stressata tästä, kun minulla oli jo suunnitelma. Olin ottanut hotellista pari sanomalehteä mukaan, sillä siellä jaettiin siivousten yhteydessä englanninkielinen Brunein sanomalehti päivittäin ja olisin mielelläni tutustunut sisältöihin vielä reissun jälkeenkin. Mutta lehdet saivat nyt lähteä. Samalla jouduin luopumaan painavimmista kengistä, jotka minulla itse asiassa oli nyt jalassa, mutta koska toisia en halunnut heittää pois, niin Tarokon rotkoilla ja Kinabalun puistossa askelia ottaneet ulkoilukengät menivät roskiin. Tämä ei ole niin paha asia, mille se kuulostaa. Niillä olisi ollut kuitenkin enemmän vain muistoarvoa, kuin käyttöarvoa ja nyt niistä jäi muisto. Lopuksi vielä vedin lukkojen takana vessakopissa piilossa farkkujeni alle polvipituiset housuni ja yläosaksi kevyen neuleen ja verkkatakin ja farkkutakin. Ja viimeisenä aivan törkeästi työnsin paksun ja painavan kirjan, mikä minulla oli lentomatkojen ja odotusaikojen varalle, housunkauluksen alle, selkäpuolelle paitojen alle. Ja ei kun uudestaan tiskille☺Ja kuinka ollakaan, painoa oli hävinnyt kolme kiloa ja laukkujen painaessa nyt 7,5 kg se oli virkailijalle ihan ok! Turvatarkastuksessa laukustani poistettiin vielä shampoo, joten UUSINTAPUNNITUKSESSA juuri ennen portille pääsyä painoa oli 7,35 kg. Olin kuin naparetkeilijä muiden matkustajien joukossa farkkutakkeineni ja verkkapuseroineni. Olisivatpa tienneet, että niiden alla oli vielä neule ja housujakin ihan kaksin kerroin..
Lento lähti puoli tuntia myöhässä, millä ei sinänsä ollut väliä, koska odotusaikaa Kuala Lumpurin jättiläismäisellä ja typerällä kentällä oli silti ihan liikaa. Pääasiassa kaikkien ulkomaalalaisten lentoyhtiöiden lennot tulevat ja lähtevät Kuala Lumpurin kansainväliseltä lentokentältä, mikä lyhennetään KLIA (Kuala Lumpur International Airport). Se on aivan kammottavan sekamelskainen kenttä. Air Asian kotikenttä on KLIA2, mikä sijaitsee KLIA:n vieressä. Sekin on hyvin vilkkaasti liikennöity ja kasvanut paljon siitä, kun viimeksi siellä neljä vuotta sitten kävin. Onneksi KLIA2 ja KLIA välille on rakennettu lentokenttäjuna, joten enää ei tarvitse turvautua ainoastaan niihin shuttle busseihin, joilla kentän vaihtamiseen meni aikaa puoli tuntia. Juna maksaa RM 2 (0,5€) ja sillä pääsee reilussa viidessä minuutissa kentältä toiselle. Tällä junalla pääsee myös suoraan Kuala Lumpurin keskustaan.
Lentäminen on nykyisin niin halpaa ja täällä päin maailmaa oikeastaan ainoa keino päästä paikasta toiseen, ellet ole menossa naapuriin. Ruuhka ilmassa on pian suurempi, kuin maanteillä. Ihmisten määrää tuollaisilla kentillä, seuduilla, joilla asuu miljardi ihmistä ihan lähellä, on vaikeaa kuvitella. Ja kun siellä päin on turismia ja liikematkailua todella paljon, niin onko tuo nyt ihme, kun on tungosta. Ihmisiä oli aivan valtavasti! Lentokentän omien verkkosivujen mukaan kenttä on maailman 24. kiireisin läpimenevien matkustajien lukumäärän mukaan. Yllätyin, sillä sen edellä on mm. Bangkokin Suvarnabhumi, Singaporen Changi, Istanbulin Atatürk, Hong Kongin kansainvälinen lentokenttä, Charles de Gaullen kenttä Pariisissa, John F Kennedy New Yorkissa ja Heathrow Lontoossa ja joka ikinen noista on kokemuksieni mukaan selkeämpi ja selkeyden vuoksi hiljaisemman tuntuinen.
Minulla ei ollut kiire mihinkään kun odotusaikaa oli yli neljä tuntia. Aika ehti jo käydä pitkäksi, ennen kuin se kaikkein pisin lentomatka (yli 12 tuntia!!) pääsi alkuun, eli Kuala Lumpurista Amsterdamiin. Tämä oli siis päivän toinen lentoni ja senkin jälkeen olisi vielä yksi edessä, Amsterdamista Helsinkiin. Ei kyllä ole helppoa lentoemäntien hommat näillä järkyttävän pitkillä lennoilla. Ei siinä tarjoilujen ja muun paapomisen välillä paljoa jää aikaa lepäämiselle. Lento lähti viittä vaille puolen yön, joten hyvin alkumatkasta tarjoiltiin lämmin ruoka ja sitten valot sammutettiin useaksi tunniksi, jotta nukkumista simuloivat saavat esittää nukkuvansa. Minulla ei uni tullut silmään ja 12 tuntia penkissä istuen ja valvoen on todella hanurista! KLM saa täydet pisteet lentokoneruuasta ja palvelusta. Todella hyvät sapuskat raikkaine hedelmäpaloineen ja jälkiruokavanukaskin oli erinomaista! Meidän käytävällä palvellut lentoemäntä oli todella miellyttävä.
Sitten tuli kiire! Minulla jäi vaihtoaikaa tasan tunti siitä, kun kone laskeutui ja vaikka tungeksin käytävälle ensimmäisten joukkoon, aika vaan juoksi eteenpäin. Käytävä koneesta poistumisen jälkeen ei loppunut ikinä. Aina vaan tuli uusia kylttejä, joissa luki All flights ja nousevan koneen ja nuolen kuva eteenpäin. Muutama muukin juoksi ja hymähteli epäuskoisena, että mitenkäs tässä nyt oikein ehditään. Lopulta tulimme halliin, missä oli isot ruudut näyttämässä lähtevien lentojen portteja. B32, right? Missä hitossa on B32... Ja sitten tulikin eteen laukkujen läpivalaisu ja turvatarkastus, mikä nyt oli aivan älytöntä. Ja se jono eteni tismalleen sitä tahtia, kun automatisoitu hihna laukkuja liikutteli. Jokainen laukku pysähtyi koneen sisälle pitkäksi aikaa. Ja sitten taas juostiin! B ja C portit olivat tuolla päin. Myös Amsterdamin Schipholin kenttä on KLIA:n edellä lentomatkustajien määrässä ja PORUKKAA OLI IHAN HIRVEÄSTI! Ja sitten edessä oli passintarkastus! Tässä vaiheessa tosin eräs täti jo huuteli, että flights 6.50 this way ja käski meitä jonon eteen. Ei tässä tosiaan ollut kyse ainoastaan johonkin Suomeen ja Helsinkiin lähtevästä pikkupurkista. Lentoja lähtee Schipholin kentältä ihan koko ajan ja kellon aika oli juuri liikematkustajien lentoaikaa. Yölennolla toiselta mantereelta Eurooppaan, parin tunnin jatkolento kokoukseen Saksaan, Suomeen, Britanniaan, tai tunnin lento Ranskaan... ja mahdollisesti samana iltana tai seuraavana yölennolla kotiin. Joten meitä 6.50 lennoille lähteviä oli useita ja työnnyimme passijonossa kärkeen. Passintarkastuksen jälkeen vastassa oli huumekoira, joka merkkasi miehen edestäni. This way, please. Mies otettiin sermin taakse ja minä jatkoin juoksua.
Se hiton B32 oli todella kaukana ja tein aikamoisen urheilusuorituksen ja selvitin matkalla esteet. Aikaa koneen ilmoitettuun nousuun ei jäänyt kymmentä minuuttia, kun istuin hikisenä ja haisevana penkkiini. Pienen viivästyksen jälkeen paluumatkan kolmas nousu oli valmiina alkamaan.
Kun viimein pääsin ensin Helsinkiin, sieltä kehäradan ja Tikkurilan vaihtojen kautta Mäntsälään, omaan autooni ja lopulta kotiin, matkaa lähdöstä hotellilta oli kulunut 31 tuntia. Järki ei juossut mitä parhaimmalla tavalla siinä hetkessä, mutta kun alkuillasta vielä lämmitin saunan ja katselin saunan ikkunasta jäälle, kun aurinko alkoi laskeutua, tuumailin, että tälläkin matkallani uusia kokemuksia kertyi muistojen arkkuun ja silmät aukenivat monessa asiassa jälleen paljon lisää. Silti ne aukeavat kaikkein eniten, kun palaa takaisin Suomeen ja näkee sekä ymmärtää sen kaiken puhtauden, turvallisuuden ja ennen kaikkea tasa-arvon, oikeudet ja mahdollisuudet, mitä jokaisella on, kun niitä vaan osaa arvostaa ja oikein käyttää.
 |
| Tasek Lama Recreational Park |
 |
| Tasek Lama puiston vesiputous |
 |
| APINA!!! |
 |
| Apinoita roskakatoksessa. Kivaa, mutta ei sitten oikeastaan ollenkaan kivaa.. |
Kommentit
Lähetä kommentti