Matka Kota Kinabalusta Bruneihin
Tänä aamuna jätin Kota Kinabalun taakseni, ja lähdin lautalla kohti Bruneita. Hei hei KK, en jää kaipaamaan. Silti olen tyytyväinen näihin kahteen päivään, tai puoleentoista. Retki kansallispuistoon pelasti kaiken ja eihän täällä nyt ollut erityisen paha olla. Täällä ei vaan ole kertakaikkiaan mitään. Tässä on pakko olla kyse off-seasonista. Turistejakin oli niin vähän kaupungissa, että ehkä tilanne on johonkin toiseen vuodenaikaan toinen.
Lauttaterminaali on nimeltään Jesselton Point ja se sijaitsee keskustan pohjoisosassa, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Waterfront Mallista. Hallissa oli lippuluukkuja toistakymmentä vierekkäin. Niiden ikkunoissa oli mainoksia ja kuvia sukellusreissuista ja hiekkarannoista. Eli näin se tapahtuu täällä! Täytyy siis ostaa matka lautalla läheisille saarille, missä on uimarannat ja snorklausmahdollisuudet. No eilinen reissu oli silti ollut niin onnistunut, etten harmitellut ollenkaan, Olin lauttaterminaalissa jo puoli 7, sillä minulla ei ollut lippua valmiina ja eteenpäin piti päästä. Paikkoja on lautalla parisen sataa, mutta matkustajia reilusti alle sata, joten joukkoon mahtui hyvin. Lippu Bruneihin maksoi RM 63,20, eli noin 15 euroa. Lautta vie ihmiset Labuanin saarelle, mikä on 3,5 tunnin lauttamatkan päässä. Saari kuuluu Malesialle ja se on verovapaata aluetta. Terminaalissa ja sen välittömässä läheisyydessä oli useita liikkeitä, joissa myytiin alkoholia, tupakkaa ja karkkia. Nämä on tarkoitettu Malesiaan meneville, sillä Brunein tiukka sharia-laki kieltää alkoholin kokonaan ja tupakankin kanssa on niin ja näin. Muuten Labuan saarella ei ole ohikulkeville yhtään mitään. Toimintaa ja turismia yritetään kai koko ajan laajentaa ja monipuolistaa, mutta toistaiseksi mainokset joistain vesiurheiluaktiviteeteista näyttivät varsin vaatimattomilta. Sinne tullaan pariksi tunniksi shoppailemaan ja palataan takaisin kotiin iltapäivän lautalla. Ei-muslimit saavat tuoda Bruneihin 2 litraa alkoholia tai 12 tölkkiä olutta omaan käyttöön. Alkoholin määrä ilmoitetaan maahan tullessa ja siitä saa lupalapun. Bruneissa ei myydä alkoholia missään, ei edes ravintoloissa. Se, onko sitä saatavilla, onkin sitten toinen juttu..
Menomatka ja odotusaika sujuivat hyvin eilisiä matkamuistelmia kirjoitellen. Muuten olisi ollut tylsää. Lautalla näytettiin kaksi sekopäistä toimintafilmiä, joista toinen jäi kesken, ja polttoaineen käry aiheutti päänsärkyä. Kun lauttamatka numero kaksi Labuanin saarelta Bruneihin alkoi, oli ensin laukkujen läpivalaisu ja sitten leimattiin passit, koska poistuimme Malesiasta. Lautalla matkustajille jaettiin maihinnousukortit, joissa kyseltiin yksityiskohtaisempia asioita, kuin Taiwaniin mennessä, esimerkiksi mukana olevan käteisen määrä, ja olenko käynyt aiemmin Bruneissa tai onko vierailuani sinne joskus estetty.
Lauttaterminaalin nimi Bruneissa on Serasa ja se sijaitsee Muaran alueella, noin 26 km päässä Bandar Seri Begawanista, pääkaupungista. Tullimuodollisuudet olivat melko nopeat ja sujuva. Passiin tuli taas uusi leima ja koska laukkujen läpivalaisu ei toiminut, tullimiehet kysyivät, onko alkoholia tai tupakkaa ja nopea vilkaisu laukkuun oli riittävä. Matkustajia ei tullut Bruneihin kuin kourallinen, joista suurin osa hyppäsi omiin autoihinsa satamassa, joitakin tultiin hakemaan ja yksi koululaisryhmä nousi heitä odottavaan pikkubussiin. Minä, portugalilaiset, sekä eräs jenkkituristi, jäätiin ihmettelemään satamaan, että mitäs nyt. Takseja ei näkynyt ja bussit eivät kulkeneet terminaalin ohi. Näkyvillä kyllä oli bussilinjojen kartta, mutta siitä ei ottanut tolkkua eikä aikatauluja näkynyt. Joka tapauksessa bussipysäkille olisi pitänyt kävellä jonkun matkaa. Olin myös lukenut muutamista blogeista, että bussilla pääsee HALVALLA pääkaupunkiin, mutta milloin.. Se on eri asia. Joku bloggaaja kirjoitti odottaneensa bussia tunnin, eikä sitä vaan näkynyt. Bussia pitää myös vaihtaa matkalla. Ja sitä paitsi nyt oli kuuma!!! Se nyt oli tiedossakin, että lämpötila on yli 30 astetta, ja kun sitä sitten oikeasti istua töröttää siinä helteessä kaikkine kamoinensa, niin ei ihan hirveästi tee mieli ryhtyä etsimään busseja, kun ei ole oikeasti tietoa missä ne ovat ja milloin ne tulevat. Portugalilaisilla oli isot rinkat, sillä he olivat reissanneet jo kolme viikkoa ympäri Malesian puoleista osaa ja heillä kotimatka Lontooseen oli edessä seuraavana päivänä. Myös he olivat valmiita taksikyytiin, mikäli sellainen löytyisi. Jenkki sen sijaan oli sen sijaan niin pesunkestävä budjettimatkailija, että hän lähti jatkamaan bussin etsimistä. Portugalilaismies lähti kysymään sataman henkilökunnalta, voisiko joku soittaa taksin.
Sitten tapahtui se, mistä jo aiemmin vähän vihjasin, eli tästä pariskunnasta tuli minulle tärkeä tuki. Sataman tyyppi ei nimittäin ollutkaan soittanut taksia, vaan jollekin kaverilleen, joka pimeästi kuskasi ihmisiä mihin he halusivat. Kun ihan tavallinen henkilöauto saapui paikalle ja kuski kysyi, olimmeko taksia vailla, tajusimme kyllä kaikki heti, että tämä ei ainakaan ole oikea taksi. Portugalilaismies kysyi ensin, oletko taksikuski ja kuljettaja vastasi olevansa. Kun jatkokysymys oli, että miksi sinulla ei sitten ole mitään virallista asua tai merkkiä, selitys muuttuikin, että hän tekee osa-aikatyötä. Joo joo... Kaikki tiesimme, mikä tässä on homman nimi, mutta enää ainoa kysymys oli, hyppäämmekö kyytiin ja otammeko riskin, vai yritämmekö edelleen saada sitä oikeaa taksia. Tulimme siihen tulokseen, että eiköhän tässä nyt olla aika turvallisessa maassa, missä sulttaanikin on ottanut käyttöön sharia-lain ankarimmat rangaistukset (raajan katkaiseminen, kivittäminen hengiltä...) ja hotelliin olisi kiva päästä nopeasti, joten ei kun kyytiin. Yksin matkustaessani tässä olisi ollut tarkka pohtimisen paikka, sillä ihminen on aina ihminen, vaikka miten olisi sharia-laki, tai mikä tahansa herran pelko yllä. Brunei on turvallinen maa ja Suomen ulkoministeriön matkustustiedote ilmoittaa matkailun olevan turvallista, kun vaan muistaa kunnioittaa maan tapoja. Silti pimeät taksit ovat kyseenalaisia aina.
Kuski ajoi ihan turvallisesti ja molemmat matkakumppanini olivat ladanneet puhelimilleen karttaohjelmat, mistä seurasivat liikkumistamme. Heille paikka oli hieman tuttu, koska olivat aloittaneet reissunsa täältä kolme viikkoa aikaisemmin. Pariskunnan mies jauhoi juttua kuskin kanssa ja kuski höpisi, että jos haluamme alkoholia, niin no problem, hän hoitaa. Voidaan kuulkaas vaikka ihan saman tien mennä ja hakea viskipullo! (Alcohol should be banned mutta kyytiä oli kestänyt kaikki viisi minuuttia, niin sitä tuntui olevan saatavilla ihan pullotolkulla). Kuskille tuntui olevan iso asia, että hän pystyy järjestämään meille viinaa ja minun mielestä se oli vähän outoa ja ehkä vähän epämiellyttävääkin, että näin pian ollaankin jo niin hyviä tuttuja, että järjestellään kiellettyjä aineita. Kaikkein ahdistavinta kuitenkin oli se, että kuski tuijotti minua ja hymyili taustapeilin kautta imelää hymyä lähes koko ajan ja toisteli, miten hän likes my hair ja it makes you beautyful ja minä kuiskasin portugalilaisnaiselle, että tuo äijä töllöttää ja se on ärsyttävää. Nainen sanoi todenneensa saman, minkä jälkeen hän sanoi portugaliksi miehelleen jotain, ja tämä näytti minulle piilossa peukkua. Sen jälkeen alkoi syntyä juttua siitä, miten olemme reissanneet yhdessä ympäri ämpäri Borneota ja minun AVIOmies jäi vielä Sarawakiin ja huomenna hän tulee tänne ja sitten me molemmat avioparit vietämme täällä aikaa. Kuskin tuijottelut vähenivät, mutta muutaman kerran hän vielä heitti viimeiset katseet.
Todennäköisesti kaikki oli koko ajan ihan ok, hän oli vain ystävällinen ja ihmetteli hiusteni väriä ja vilpittömästi kehui niitä. Minä kuitenkin olen Suomesta, enkä kuu-ukko, ja vaikka olen tyypillistä suomalaista avoimempi, niin silti minussa asuu ja elää se suomalainen sielu, joka ei tykkää liian lähelle tulemisesta ja siitä haluan pitää kiinni.
Kuski vei portugalilaiset ensin heidän hotellilleen ja sitten tarjoutui viemään minut omalleni. No thanks, I really can walk! Hintaa tuli 36 Brunein dollaria yhteensä, mikä on n. 24€. Ja kun tuo jaettiin kolmeen osaan, niin eipä olisi kannattanut enää bussia etsiskellä. Portugalilaiset veivät rinkkansa huoneeseensa ja saattoivat minut hotellille, sillä sinne oli matkaa n. 500 metriä ja se oli heille tuttu, sillä olivat yöpyneet juuri siinä reissunsa alussa. Viimein minäkin sitten pääsin hotellille, missä maltoin olla juuri sen verran, että otin päivän ensimmäisen suihkun. Sitten menoksi! Ruokaa piti jo tässä vaiheessa päivää saada, sillä kello läheni viittä.
Olin lukenut, että keskusta on pieni ja nopeasti katsottu. Mutta että näin pieni ja näin nopeasti.. :-(
Hotelliltani keskustaan, tai kaupungin top pointille, eli Omar Ali Saifuddin moskeijalle, kävelee hotelliltani kymmenessä minuutissa ja silloin on kävellyt keskustan halki. Kortteleiden kiertämiseen menee ehkä tunti ja jos aluetta hieman laajentaa, esimerkiksi kuninkaalliselle museolle saakka, niin kahdessa tunnissa on nähnyt jo melkein kaiken. Tämä nyt ei tietysti sisällä mitään nähtävyyksien ihmettelyyn tai museovierailuun käytettyä aikaa, mutta noin yleisesti keskustan voi kiertää läpikotaisin hyvin nopeasti. Netistä oli löytänyt kiehtovia kuvia suuresta kauppakeskuksesta. Sekin löytyi helposti, joskaan se ei ollut nyt niin kamalan suuri ja lähes kaikki liikkeet olivat kiinni, koska oli perjantai ja se puolestaan on muslimien rukouspäivä. Ja kaiken tämän lisäksi ympärillä tuntui leijuvan kummallinen tunnelma.
Vastaani tuli länsimaalaisen näköinen pariskunta, joilta kysyin, puhuvatko he englantia. Vastaus oli yes, ja kun kysyin, mistä he ovat, oli se vähän yllättävä, sillä he olivat Ranskasta ja heidän englanninkielen taitonsa osoittautui erinomaiseksi. Sanoin, että tunnelma täällä on outo ja rouva sanoi, että hänestä tuntuu myös aivan samalle. The atmosphere is very odd and bizarre. Mutta emme osanneet sanoa, mistä tämä johtui, sillä kaikkialla oli siistiä ja varakkaan näköistä ja oloista. Paikalliset ihmiset hymyilivät ja usein tervehtivät, mutta ohittivat asiallisesti, eivätkä jääneet roikkumaan mukaan. Toivottelimme toisillemme hyvä reissun jatkot ja minä löysin lopulta syötävää ja totesin, että eiköhän sitä ole tänäänkin oltu jalkojen päällä ihan tarpeeksi yhdelle päivälle.
Lauttaterminaali on nimeltään Jesselton Point ja se sijaitsee keskustan pohjoisosassa, noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Waterfront Mallista. Hallissa oli lippuluukkuja toistakymmentä vierekkäin. Niiden ikkunoissa oli mainoksia ja kuvia sukellusreissuista ja hiekkarannoista. Eli näin se tapahtuu täällä! Täytyy siis ostaa matka lautalla läheisille saarille, missä on uimarannat ja snorklausmahdollisuudet. No eilinen reissu oli silti ollut niin onnistunut, etten harmitellut ollenkaan, Olin lauttaterminaalissa jo puoli 7, sillä minulla ei ollut lippua valmiina ja eteenpäin piti päästä. Paikkoja on lautalla parisen sataa, mutta matkustajia reilusti alle sata, joten joukkoon mahtui hyvin. Lippu Bruneihin maksoi RM 63,20, eli noin 15 euroa. Lautta vie ihmiset Labuanin saarelle, mikä on 3,5 tunnin lauttamatkan päässä. Saari kuuluu Malesialle ja se on verovapaata aluetta. Terminaalissa ja sen välittömässä läheisyydessä oli useita liikkeitä, joissa myytiin alkoholia, tupakkaa ja karkkia. Nämä on tarkoitettu Malesiaan meneville, sillä Brunein tiukka sharia-laki kieltää alkoholin kokonaan ja tupakankin kanssa on niin ja näin. Muuten Labuan saarella ei ole ohikulkeville yhtään mitään. Toimintaa ja turismia yritetään kai koko ajan laajentaa ja monipuolistaa, mutta toistaiseksi mainokset joistain vesiurheiluaktiviteeteista näyttivät varsin vaatimattomilta. Sinne tullaan pariksi tunniksi shoppailemaan ja palataan takaisin kotiin iltapäivän lautalla. Ei-muslimit saavat tuoda Bruneihin 2 litraa alkoholia tai 12 tölkkiä olutta omaan käyttöön. Alkoholin määrä ilmoitetaan maahan tullessa ja siitä saa lupalapun. Bruneissa ei myydä alkoholia missään, ei edes ravintoloissa. Se, onko sitä saatavilla, onkin sitten toinen juttu..
Menomatka ja odotusaika sujuivat hyvin eilisiä matkamuistelmia kirjoitellen. Muuten olisi ollut tylsää. Lautalla näytettiin kaksi sekopäistä toimintafilmiä, joista toinen jäi kesken, ja polttoaineen käry aiheutti päänsärkyä. Kun lauttamatka numero kaksi Labuanin saarelta Bruneihin alkoi, oli ensin laukkujen läpivalaisu ja sitten leimattiin passit, koska poistuimme Malesiasta. Lautalla matkustajille jaettiin maihinnousukortit, joissa kyseltiin yksityiskohtaisempia asioita, kuin Taiwaniin mennessä, esimerkiksi mukana olevan käteisen määrä, ja olenko käynyt aiemmin Bruneissa tai onko vierailuani sinne joskus estetty.
Lauttaterminaalin nimi Bruneissa on Serasa ja se sijaitsee Muaran alueella, noin 26 km päässä Bandar Seri Begawanista, pääkaupungista. Tullimuodollisuudet olivat melko nopeat ja sujuva. Passiin tuli taas uusi leima ja koska laukkujen läpivalaisu ei toiminut, tullimiehet kysyivät, onko alkoholia tai tupakkaa ja nopea vilkaisu laukkuun oli riittävä. Matkustajia ei tullut Bruneihin kuin kourallinen, joista suurin osa hyppäsi omiin autoihinsa satamassa, joitakin tultiin hakemaan ja yksi koululaisryhmä nousi heitä odottavaan pikkubussiin. Minä, portugalilaiset, sekä eräs jenkkituristi, jäätiin ihmettelemään satamaan, että mitäs nyt. Takseja ei näkynyt ja bussit eivät kulkeneet terminaalin ohi. Näkyvillä kyllä oli bussilinjojen kartta, mutta siitä ei ottanut tolkkua eikä aikatauluja näkynyt. Joka tapauksessa bussipysäkille olisi pitänyt kävellä jonkun matkaa. Olin myös lukenut muutamista blogeista, että bussilla pääsee HALVALLA pääkaupunkiin, mutta milloin.. Se on eri asia. Joku bloggaaja kirjoitti odottaneensa bussia tunnin, eikä sitä vaan näkynyt. Bussia pitää myös vaihtaa matkalla. Ja sitä paitsi nyt oli kuuma!!! Se nyt oli tiedossakin, että lämpötila on yli 30 astetta, ja kun sitä sitten oikeasti istua töröttää siinä helteessä kaikkine kamoinensa, niin ei ihan hirveästi tee mieli ryhtyä etsimään busseja, kun ei ole oikeasti tietoa missä ne ovat ja milloin ne tulevat. Portugalilaisilla oli isot rinkat, sillä he olivat reissanneet jo kolme viikkoa ympäri Malesian puoleista osaa ja heillä kotimatka Lontooseen oli edessä seuraavana päivänä. Myös he olivat valmiita taksikyytiin, mikäli sellainen löytyisi. Jenkki sen sijaan oli sen sijaan niin pesunkestävä budjettimatkailija, että hän lähti jatkamaan bussin etsimistä. Portugalilaismies lähti kysymään sataman henkilökunnalta, voisiko joku soittaa taksin.
Sitten tapahtui se, mistä jo aiemmin vähän vihjasin, eli tästä pariskunnasta tuli minulle tärkeä tuki. Sataman tyyppi ei nimittäin ollutkaan soittanut taksia, vaan jollekin kaverilleen, joka pimeästi kuskasi ihmisiä mihin he halusivat. Kun ihan tavallinen henkilöauto saapui paikalle ja kuski kysyi, olimmeko taksia vailla, tajusimme kyllä kaikki heti, että tämä ei ainakaan ole oikea taksi. Portugalilaismies kysyi ensin, oletko taksikuski ja kuljettaja vastasi olevansa. Kun jatkokysymys oli, että miksi sinulla ei sitten ole mitään virallista asua tai merkkiä, selitys muuttuikin, että hän tekee osa-aikatyötä. Joo joo... Kaikki tiesimme, mikä tässä on homman nimi, mutta enää ainoa kysymys oli, hyppäämmekö kyytiin ja otammeko riskin, vai yritämmekö edelleen saada sitä oikeaa taksia. Tulimme siihen tulokseen, että eiköhän tässä nyt olla aika turvallisessa maassa, missä sulttaanikin on ottanut käyttöön sharia-lain ankarimmat rangaistukset (raajan katkaiseminen, kivittäminen hengiltä...) ja hotelliin olisi kiva päästä nopeasti, joten ei kun kyytiin. Yksin matkustaessani tässä olisi ollut tarkka pohtimisen paikka, sillä ihminen on aina ihminen, vaikka miten olisi sharia-laki, tai mikä tahansa herran pelko yllä. Brunei on turvallinen maa ja Suomen ulkoministeriön matkustustiedote ilmoittaa matkailun olevan turvallista, kun vaan muistaa kunnioittaa maan tapoja. Silti pimeät taksit ovat kyseenalaisia aina.
Kuski ajoi ihan turvallisesti ja molemmat matkakumppanini olivat ladanneet puhelimilleen karttaohjelmat, mistä seurasivat liikkumistamme. Heille paikka oli hieman tuttu, koska olivat aloittaneet reissunsa täältä kolme viikkoa aikaisemmin. Pariskunnan mies jauhoi juttua kuskin kanssa ja kuski höpisi, että jos haluamme alkoholia, niin no problem, hän hoitaa. Voidaan kuulkaas vaikka ihan saman tien mennä ja hakea viskipullo! (Alcohol should be banned mutta kyytiä oli kestänyt kaikki viisi minuuttia, niin sitä tuntui olevan saatavilla ihan pullotolkulla). Kuskille tuntui olevan iso asia, että hän pystyy järjestämään meille viinaa ja minun mielestä se oli vähän outoa ja ehkä vähän epämiellyttävääkin, että näin pian ollaankin jo niin hyviä tuttuja, että järjestellään kiellettyjä aineita. Kaikkein ahdistavinta kuitenkin oli se, että kuski tuijotti minua ja hymyili taustapeilin kautta imelää hymyä lähes koko ajan ja toisteli, miten hän likes my hair ja it makes you beautyful ja minä kuiskasin portugalilaisnaiselle, että tuo äijä töllöttää ja se on ärsyttävää. Nainen sanoi todenneensa saman, minkä jälkeen hän sanoi portugaliksi miehelleen jotain, ja tämä näytti minulle piilossa peukkua. Sen jälkeen alkoi syntyä juttua siitä, miten olemme reissanneet yhdessä ympäri ämpäri Borneota ja minun AVIOmies jäi vielä Sarawakiin ja huomenna hän tulee tänne ja sitten me molemmat avioparit vietämme täällä aikaa. Kuskin tuijottelut vähenivät, mutta muutaman kerran hän vielä heitti viimeiset katseet.
Todennäköisesti kaikki oli koko ajan ihan ok, hän oli vain ystävällinen ja ihmetteli hiusteni väriä ja vilpittömästi kehui niitä. Minä kuitenkin olen Suomesta, enkä kuu-ukko, ja vaikka olen tyypillistä suomalaista avoimempi, niin silti minussa asuu ja elää se suomalainen sielu, joka ei tykkää liian lähelle tulemisesta ja siitä haluan pitää kiinni.
Kuski vei portugalilaiset ensin heidän hotellilleen ja sitten tarjoutui viemään minut omalleni. No thanks, I really can walk! Hintaa tuli 36 Brunein dollaria yhteensä, mikä on n. 24€. Ja kun tuo jaettiin kolmeen osaan, niin eipä olisi kannattanut enää bussia etsiskellä. Portugalilaiset veivät rinkkansa huoneeseensa ja saattoivat minut hotellille, sillä sinne oli matkaa n. 500 metriä ja se oli heille tuttu, sillä olivat yöpyneet juuri siinä reissunsa alussa. Viimein minäkin sitten pääsin hotellille, missä maltoin olla juuri sen verran, että otin päivän ensimmäisen suihkun. Sitten menoksi! Ruokaa piti jo tässä vaiheessa päivää saada, sillä kello läheni viittä.
Olin lukenut, että keskusta on pieni ja nopeasti katsottu. Mutta että näin pieni ja näin nopeasti.. :-(
Hotelliltani keskustaan, tai kaupungin top pointille, eli Omar Ali Saifuddin moskeijalle, kävelee hotelliltani kymmenessä minuutissa ja silloin on kävellyt keskustan halki. Kortteleiden kiertämiseen menee ehkä tunti ja jos aluetta hieman laajentaa, esimerkiksi kuninkaalliselle museolle saakka, niin kahdessa tunnissa on nähnyt jo melkein kaiken. Tämä nyt ei tietysti sisällä mitään nähtävyyksien ihmettelyyn tai museovierailuun käytettyä aikaa, mutta noin yleisesti keskustan voi kiertää läpikotaisin hyvin nopeasti. Netistä oli löytänyt kiehtovia kuvia suuresta kauppakeskuksesta. Sekin löytyi helposti, joskaan se ei ollut nyt niin kamalan suuri ja lähes kaikki liikkeet olivat kiinni, koska oli perjantai ja se puolestaan on muslimien rukouspäivä. Ja kaiken tämän lisäksi ympärillä tuntui leijuvan kummallinen tunnelma.
Vastaani tuli länsimaalaisen näköinen pariskunta, joilta kysyin, puhuvatko he englantia. Vastaus oli yes, ja kun kysyin, mistä he ovat, oli se vähän yllättävä, sillä he olivat Ranskasta ja heidän englanninkielen taitonsa osoittautui erinomaiseksi. Sanoin, että tunnelma täällä on outo ja rouva sanoi, että hänestä tuntuu myös aivan samalle. The atmosphere is very odd and bizarre. Mutta emme osanneet sanoa, mistä tämä johtui, sillä kaikkialla oli siistiä ja varakkaan näköistä ja oloista. Paikalliset ihmiset hymyilivät ja usein tervehtivät, mutta ohittivat asiallisesti, eivätkä jääneet roikkumaan mukaan. Toivottelimme toisillemme hyvä reissun jatkot ja minä löysin lopulta syötävää ja totesin, että eiköhän sitä ole tänäänkin oltu jalkojen päällä ihan tarpeeksi yhdelle päivälle.
 |
| Jesselton Pointilta aamuvirkut saavat ostettua aamupalaa ja matkaevästä. |
 |
| Lauttoja odottamassa lähtöä eri paikkoihin. |
 |
| Nyt saavuimme jo Labuanin verovapaalle saarelle. |
 | |||||
| Näitä duty free myymälöitä oli sataman läheisyydessä varmaan toistakymmentä. |
 |
| Serasa lauttaterminaali Bruneissa. Keskustaan on matkaa n. 27 km. |
Kommentit
Lähetä kommentti