Harjoituksia ja showmeininkiä
Perjantaina 8.6.oli formuloiden harjoitusajot. Ensimmäiset harjoitukset ajettiin jo aamulla klo 10-11.30, mutta siellä on ollut paikalla vain kaikkein innokkaimmat sekä aurinkoa kestävimmät. Päivä nimittäin valkeni pilvettömänä, tyynenä ja helteisenä. Me matkustimme aamupäivällä vanhan Montrealin alueelle katsomaan Notre Damen basilikaa (Notre-Dame de Montréal). Basilikan rakennus alkoi vuonna 1824 ja päättyi 1829. Kirkon koristelutyöt tosin ovat jatkuneet vuosikausia rakenteellisen valmistumisen jälkeen. Kirkko on valtavan hieno ja se on yksi Montrealin päänähtävyyksistä. Tarkoitus oli käydä sisällä, mutta siirsimme sen seuraavaan päivään, sillä isällä ei ollut järjestelmäkameraa mukana.
Tämän jälkeen kiersimme lähikortteleita ja rannalla, laivalaitureiden edessä oli joku lasten tiedetapahtuma, missä sadat koululaiset juoksivat teltalta ja tehtävärastilta toiselle. Siellä oli jos jonkinlaista rastia ja toimintapistettä, missä piti rakentaa tai muuten puuhailla jotain. Meininki näytti todella hauskalle ja joukossa oli myös muita turistin näköisiä aikuisia meidän lisäksi ihmettelemässä hienosti ja suurella vaivalla järjestettyä tapahtumaa.
Sitten lähdimme viimein kohti formularataa tarkoituksena tutustua tänään reittiin ja paikan päällä liikkumiseen. Rata on nimeltä Circuit Gilles Villeneuve ja se sijaitsee Notre-Damensaaressa Montrealissa. Alunperin radan nimi oli Circuit Île Notre-Dame mutta se muutettiin vuonna 1982 samana vuonna kuolleen kanadalaisen Gilles Villeneuven muistoksi. Radan pituus on vähän alle 4,5 kilometriä ja katsojakapasiteetti 100 000. Ainoa metroasema, jolta pääsee kätevästi radalle on keltaisen linjan pysäkki nimeltä Jean Drapeau, mikä on viereisellä saarella ja sieltä kävellään siltaa pitkin radalle. Kävelyä tulee paljon! Sitä tulee niin paljon, että asia kannattaa huomioida etukäteen, sillä mikäli käveleminen ei maita tai on muuten hankalaa vaikkapa jonkin liikuntarajoitteen takia, katsomo kannattaa valita siten, että se on lähimpänä metroasemaa. Silti kävelemistä tulee lähes pari kilometriä minimissään yhteen suuntaan. Meidän katsomo oli lähtösuoran jälkeen ensimmäisessä mutkassa ja se oli kaikkein kauimpana metroasemasta. Kävelyä tuli siis asemalta arviolta kolmisen kilometriä yhteen suuntaan. Reitti on tosin aivan ihana, sillä alussa se on pitkän matkaa puistotietä ja vasta sillalla tie muuttuu asvaltoiduksi maantieksi, mutta maisemat ovat komeat ja kun taas päästään Notre-Damensaarelle, ollaankin jo radan vieressä ja reitit siellä ovat jälleen puistoteitä enimmäkseen puiden varjossa. Saaressa on myös lampi, jonka rannalla ihmiset makasivat. Erilaiset ravintolaveneet kulkivat lammella ja keskellä saarta on Montrealin kasino, jonka ympäri kilparata kiertää.
Harjoituksista ei muuten voi oikein mitään tuloksia raportoida, kun niissä vaan harjoitellaan, mutta muuten tästä voi mainita katsomokokemuksena, että takanamme istui kanadalaisten miesten porukka, joilla oli omat viinit mukana (tännekin tuodaan omat juomat ja eväät ja kaikki, sillä se on luvallista ja paikan päältä ei kannata ostaa, kun on niin kallista) ja sen verran vauhdikasta, että yksi heistä tempaisi cocacolansa minun päälleni. Onneksi aurinko kuivatti nopeasti eikä kyseessä ollut punaviiniä. Näiltä hepuilta saimme vinkin, että illalla kannattaa mennä keskustaan ja erityisesti metroasemien Peel ja Guy-Concordia väliselle alueelle, sillä sinne kokoontuu KAIKKI formulaväki harjoitusajoiltana, sekä lauantaina, eli aika-ajoiltana. Alue on downtown eli ydinkeskustaa ja tuolla alueella on ravintoloita, baareja, kauppoja, parhaimmat ja kalleimmat hotellit ja parhaat formulabileet. Meidän hotellimme vierestä kulkevaa Ste Catherinea pitkin kävelemällä olisi päässyt suoraan tuolle alueelle. Kun sitten illemmalla halusimme tietysti käydä paikan tsekkaamassa, liikuimme kuitenkin metrolla, koska meillä oli viikonlopuksi rajaton matkakortti. Jäimme Peel-asemalla pois ja yhtäkkiä ihmisiä oli ympärillämme paljon. Seurasimme vaan väkijoukkoa ja kysyin takanani kävelevältä mieheltä, joka kuului juttelevan seuralaisensa kanssa englantia, että onkohan tämä oikea suunta formulabileisiin, kun me emme tiedä varmaksi, mutta seuraamme muita ihmisiä. Hän vastasi, että he tekevät juuri samaa! Mutta aika selvältä näytti, että kaikilla oli sama suunta ja se osoittautui olevan Rue Crescent, eli Street Crescent. Tiestä oli osa suljettu ja poliiseja oli lähistöllä paljon ohjaamassa liikennettä ja seuraamassa ihmisiä. Liikkeellä tuntuivat olevan paitsi koko formulakansa, myös kaikki ne, joiden autotallista löytyy miljoonan tai kahden auto. Ihan yllättävää, että tiellä näkyi urheilumersuja ja -bemareita, Lamborghineja, Porscheja, Corvetteja, Lincolneja, sekä yksi ihan uutta mallia oleva Rolls Royce 😃 Mutta liikennettä ohjaava naispoliisi, joka vaikutti olevan johdossa siinä hommassa oli niin tiukka täti, että olipa vastassa mikä tahansa auto ja millainen tahansa kuski, niin mikäli auton renkaan olivat yhtään viivan päällä, kun jalankulkijoille tuli vuoro ylittää tie, poliisi näytti kuskille "taaksepäin" ja näin tapahtui. Ja jos auto oli yhtään vinossa kaistojen välissä kaistanvaihtotilanteessa, poliisi ohjasi autot kääntymään. Autojansa esittelevät kuskit siis pyrkivät ajamaan suoraan, koska suoraan menevä katu oli pääkatu ja sen molemmin puolen olevat jalkakäytävät olivat täynnä ihmisiä, jotka tulivat metroasemilta tai jalkaisin ja suunnistivat Crescentkadulle. Kun poliisi ohjasi autoja kääntymään, ne joutuivat kiertämään ties millaisen lenkin päästäkseen uudestaan samaan paikkaan ja sillä kertaa oikea kaista oli toivottavasti valittu ajoissa.
Crescent Street oli ihan tupaten täynnä väkeä. Siellä oli suorastaan vaikeaa liikkua ja kuvien ottaminen oli lähes mahdotonta, kun koko ajan oli joku edessä. Kadulla oli siis formulamessut; uudempia ja vanhempia kilpa-autoja näytillä, erilaisia infopisteitä joista sai tietoa autoista ja talleista ja moottoreista jne, formula-auton renkaanvaihdon näytöksiä ja sitä pääsi kokeilemaan myös itse asiantuntevan ihmisen ohjaamana, formulasimulaattoreita jne jne. Ja kadun reunoilla oli ravintoloita ja baareja, jotka olivat ihan viimeistä paikkaa myöten täynnä ihmisiä. Lavalla soitti bändi lujaa. Kävelimme tien molempiin suuntiin ihan fiilistelymielessä, ja takaisin isolle tielle päästyämme jäimme hetkeksi ihmettelemään hienojen autojen murinaa. Nähtävästi tänä viikonloppuna sallitaan aika paljon, sillä kuskit murisuttivat moottoreita ihan tahallaan ja välillä käytiin selvästi moottoreiden välistä keskustelua, kun neljä moottoripyöräilijää ajoivat paikalle Harley Davidsoneineen. Sen jälkeen ruuhkassa seisten HD-kundit ja Lamborghinikuski ottivat mittaa toisistaan, kenen ämyristä tulee mahtavin ääni. Hullua! Hauskaa! Ihan huippua oikeastaan 😊
Tämän kaiken jälkeen katsoimme parhaaksi lähteä syömään. Sen oman viinipullon kera tietenkin!
Tämän jälkeen kiersimme lähikortteleita ja rannalla, laivalaitureiden edessä oli joku lasten tiedetapahtuma, missä sadat koululaiset juoksivat teltalta ja tehtävärastilta toiselle. Siellä oli jos jonkinlaista rastia ja toimintapistettä, missä piti rakentaa tai muuten puuhailla jotain. Meininki näytti todella hauskalle ja joukossa oli myös muita turistin näköisiä aikuisia meidän lisäksi ihmettelemässä hienosti ja suurella vaivalla järjestettyä tapahtumaa.
Sitten lähdimme viimein kohti formularataa tarkoituksena tutustua tänään reittiin ja paikan päällä liikkumiseen. Rata on nimeltä Circuit Gilles Villeneuve ja se sijaitsee Notre-Damensaaressa Montrealissa. Alunperin radan nimi oli Circuit Île Notre-Dame mutta se muutettiin vuonna 1982 samana vuonna kuolleen kanadalaisen Gilles Villeneuven muistoksi. Radan pituus on vähän alle 4,5 kilometriä ja katsojakapasiteetti 100 000. Ainoa metroasema, jolta pääsee kätevästi radalle on keltaisen linjan pysäkki nimeltä Jean Drapeau, mikä on viereisellä saarella ja sieltä kävellään siltaa pitkin radalle. Kävelyä tulee paljon! Sitä tulee niin paljon, että asia kannattaa huomioida etukäteen, sillä mikäli käveleminen ei maita tai on muuten hankalaa vaikkapa jonkin liikuntarajoitteen takia, katsomo kannattaa valita siten, että se on lähimpänä metroasemaa. Silti kävelemistä tulee lähes pari kilometriä minimissään yhteen suuntaan. Meidän katsomo oli lähtösuoran jälkeen ensimmäisessä mutkassa ja se oli kaikkein kauimpana metroasemasta. Kävelyä tuli siis asemalta arviolta kolmisen kilometriä yhteen suuntaan. Reitti on tosin aivan ihana, sillä alussa se on pitkän matkaa puistotietä ja vasta sillalla tie muuttuu asvaltoiduksi maantieksi, mutta maisemat ovat komeat ja kun taas päästään Notre-Damensaarelle, ollaankin jo radan vieressä ja reitit siellä ovat jälleen puistoteitä enimmäkseen puiden varjossa. Saaressa on myös lampi, jonka rannalla ihmiset makasivat. Erilaiset ravintolaveneet kulkivat lammella ja keskellä saarta on Montrealin kasino, jonka ympäri kilparata kiertää.
Harjoituksista ei muuten voi oikein mitään tuloksia raportoida, kun niissä vaan harjoitellaan, mutta muuten tästä voi mainita katsomokokemuksena, että takanamme istui kanadalaisten miesten porukka, joilla oli omat viinit mukana (tännekin tuodaan omat juomat ja eväät ja kaikki, sillä se on luvallista ja paikan päältä ei kannata ostaa, kun on niin kallista) ja sen verran vauhdikasta, että yksi heistä tempaisi cocacolansa minun päälleni. Onneksi aurinko kuivatti nopeasti eikä kyseessä ollut punaviiniä. Näiltä hepuilta saimme vinkin, että illalla kannattaa mennä keskustaan ja erityisesti metroasemien Peel ja Guy-Concordia väliselle alueelle, sillä sinne kokoontuu KAIKKI formulaväki harjoitusajoiltana, sekä lauantaina, eli aika-ajoiltana. Alue on downtown eli ydinkeskustaa ja tuolla alueella on ravintoloita, baareja, kauppoja, parhaimmat ja kalleimmat hotellit ja parhaat formulabileet. Meidän hotellimme vierestä kulkevaa Ste Catherinea pitkin kävelemällä olisi päässyt suoraan tuolle alueelle. Kun sitten illemmalla halusimme tietysti käydä paikan tsekkaamassa, liikuimme kuitenkin metrolla, koska meillä oli viikonlopuksi rajaton matkakortti. Jäimme Peel-asemalla pois ja yhtäkkiä ihmisiä oli ympärillämme paljon. Seurasimme vaan väkijoukkoa ja kysyin takanani kävelevältä mieheltä, joka kuului juttelevan seuralaisensa kanssa englantia, että onkohan tämä oikea suunta formulabileisiin, kun me emme tiedä varmaksi, mutta seuraamme muita ihmisiä. Hän vastasi, että he tekevät juuri samaa! Mutta aika selvältä näytti, että kaikilla oli sama suunta ja se osoittautui olevan Rue Crescent, eli Street Crescent. Tiestä oli osa suljettu ja poliiseja oli lähistöllä paljon ohjaamassa liikennettä ja seuraamassa ihmisiä. Liikkeellä tuntuivat olevan paitsi koko formulakansa, myös kaikki ne, joiden autotallista löytyy miljoonan tai kahden auto. Ihan yllättävää, että tiellä näkyi urheilumersuja ja -bemareita, Lamborghineja, Porscheja, Corvetteja, Lincolneja, sekä yksi ihan uutta mallia oleva Rolls Royce 😃 Mutta liikennettä ohjaava naispoliisi, joka vaikutti olevan johdossa siinä hommassa oli niin tiukka täti, että olipa vastassa mikä tahansa auto ja millainen tahansa kuski, niin mikäli auton renkaan olivat yhtään viivan päällä, kun jalankulkijoille tuli vuoro ylittää tie, poliisi näytti kuskille "taaksepäin" ja näin tapahtui. Ja jos auto oli yhtään vinossa kaistojen välissä kaistanvaihtotilanteessa, poliisi ohjasi autot kääntymään. Autojansa esittelevät kuskit siis pyrkivät ajamaan suoraan, koska suoraan menevä katu oli pääkatu ja sen molemmin puolen olevat jalkakäytävät olivat täynnä ihmisiä, jotka tulivat metroasemilta tai jalkaisin ja suunnistivat Crescentkadulle. Kun poliisi ohjasi autoja kääntymään, ne joutuivat kiertämään ties millaisen lenkin päästäkseen uudestaan samaan paikkaan ja sillä kertaa oikea kaista oli toivottavasti valittu ajoissa.
Crescent Street oli ihan tupaten täynnä väkeä. Siellä oli suorastaan vaikeaa liikkua ja kuvien ottaminen oli lähes mahdotonta, kun koko ajan oli joku edessä. Kadulla oli siis formulamessut; uudempia ja vanhempia kilpa-autoja näytillä, erilaisia infopisteitä joista sai tietoa autoista ja talleista ja moottoreista jne, formula-auton renkaanvaihdon näytöksiä ja sitä pääsi kokeilemaan myös itse asiantuntevan ihmisen ohjaamana, formulasimulaattoreita jne jne. Ja kadun reunoilla oli ravintoloita ja baareja, jotka olivat ihan viimeistä paikkaa myöten täynnä ihmisiä. Lavalla soitti bändi lujaa. Kävelimme tien molempiin suuntiin ihan fiilistelymielessä, ja takaisin isolle tielle päästyämme jäimme hetkeksi ihmettelemään hienojen autojen murinaa. Nähtävästi tänä viikonloppuna sallitaan aika paljon, sillä kuskit murisuttivat moottoreita ihan tahallaan ja välillä käytiin selvästi moottoreiden välistä keskustelua, kun neljä moottoripyöräilijää ajoivat paikalle Harley Davidsoneineen. Sen jälkeen ruuhkassa seisten HD-kundit ja Lamborghinikuski ottivat mittaa toisistaan, kenen ämyristä tulee mahtavin ääni. Hullua! Hauskaa! Ihan huippua oikeastaan 😊
Tämän kaiken jälkeen katsoimme parhaaksi lähteä syömään. Sen oman viinipullon kera tietenkin!
i
Kommentit
Lähetä kommentti