Taas mennään!

Isäni totesi reilu vuosi sitten, että olisipa mukavaa, jos vielä pääsisi johonkin reissuun ennen kuin iän mukanaan tuomat rajoitteet tulevat esteeksi. Kysyin, että mihinkäs sitten menisit, jos voisit vapaasti valita. Isä vastasi, että haluaisi käydä Islannissa ja formulakisatkin olisi mukavaa nähdä paikan päällä. Minulla Islanti ei ollut vielä(kään) ihan "to go" -listan kärjessä, mutta formuloita katselisin mielelläni. En kuitenkaan halua katsoa niitä ihan missä tahansa, vaan jossain mukavassa ja tyylikkäässä paikassa ja samaa mieltä oli isä. Asiaa piti vähän tuumia, kunnes kokonaisuus hahmottui lopulta aika selkeänä. Mennään Islantiin ja sieltä Kanadaan katsomaan formulaa. Samalla reissulla piipahdetaan Niagaran putouksilla, sillä sinne olen halunnut pitemmän aikaa mennä. Kisojen ajankohta määritti matkan ajankohdan, joten 3.6. Icelandairin lento nousi taivaalle me mukana ja suuntana oli Islanti.

Islannissa ei käännetä kelloja, joten aikaero näin kesäaikaan on kolme tuntia. Lennon kestäessä kolme ja puoli tuntia olimme siis perillä 16.45 (paikallista aikaa)  koneen lähdettyä 16.15 kotimaan aikaa. Lento oli oikein hyvä ja viihdejärjestelmä tarjosi paitsi kohtuullisen monipuolisen valikoiman elokuvia, myös eripituisia mainospätkiä Islannista. Lyhimmät olivat alle 10 minuutin mittaisia ja pisimmät 30-40 minuuttia. Näissä mainospätkissä joku toimittaja Þóra Karítas vie katsojat mukanaan tutustumaan Islannin eri osiin, ruokakulttuuriin, nähtävyyksiin, Reykjavikin kauppoihin jne. Mainospätkistä saa ohjelmaa koko lennon ajaksi ja samalla voi jo suunnitella matkaohjelmaa, mikäli sellaista ei vielä ole.

Islannin suurin lentokenttä on Keflavikin kansainvälinen lentoasema Keflavikin kaupungissa, 45 km päässä Reykjavikista. Lentokentältä pääsee kätevästi Reykjavikiin lentokenttäbussilla ja kuljetuksia järjestävät linja-autolla flybus, sekä airport express. Kuljetukset lähtevät aina lentojen saavuttua, joten kaupunkiin pääsee aina, riippumatta saapumisajasta. Raideliikennettä Islannissa ei ole lainkaan, joten mikäli bussi ei miellytä, vaihtoehdoksi jää taksi. Minä olin varannut kuljetuksen etukäteen airport expressin verkkosivuilta, mitä ei olisi tarvinnut tehdä, sillä lippuja myytiin lentokentällä sekä linja-autossa.

Bussimatka kentältä Reykjavikiin kesti noin 45 minuuttia. Airport express on Grey Line yhtiön lentokenttäbussi ja se ajoi yhtiön kokoontumispaikalle, eli Reykjavikin reunalla olevan, yhtiön ison toimiston eteen, missä ihmiset jaettiin pienempiin busseihin sen mukaan, missä päin keskustaa heidän hotellinsa sijaitsi. Kaupungissa on 12 yleistä bussipysäkkiä, joissa eri matkatoimistojen linja-autot pysähtyvät ja noutavat/tuovat ihmisiä retkiltä, lentokentältä jne. Pysäkit on sijoitettu siten, että kaikista keskustan hotelleista on hyvin kohtuullinen kävelymatka omalle pysäkille. Meidän pysäkki on numero 7 ja sen nimi on Trađarkot. Tämän pysäkin läheisyydessä on 16 eri hotellia (Grey Line -yhtiön oman mainoksen mukaan) ja meidän hotellilta siihen on matkaa ehkä 400 metriä. Tätä kauempana on vain kaksi muuta hotellia, joista kauimmasta on matkaa pari sataa metriä enemmän. Sitä kauempana olevilla hotelleilla on lähipysäkki joku toinen. Kävelymatkat ovat siis hyvin kohtuullisia.

Hotelliin asettauduttuamme kävelimme lyhyen lenkin ja haimme vähän iltapalaa huoneeseen. Samalla ehdimme luoda jonkinlaisen mielikuvan hotellimme lähiympäristöstä. Nukkumaan piti yrittää käydä suhteellisen järkevään aikaan, sillä heti seuraavana päivänä oli edessä pitkä ja raskas retkipäivä. Siitä lisää omassa tarinassa.

Icelandair

Islanti häämöttää!

Matkamuistomyymälä hotellimme edessä

Katunäkymää hotellimme läheisyydessä

Laugavegur, mikä on yksi pääkaduista. Kuvan ottamisen aikaan oli yllättävän hiljaista.