Pääpäivä
Kisapäivän aamuna lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle. Menimme McGill -pysäkille, koska halusin nähdä Montrealin maanalaisen kaupungin (Underground City, La Ville Souterraine) jonka nimi on RÉSO. Maan alla on yli 32 kilometriä tunneleita, jotka ovat levittäytyneet 12 km2 alueelle. Itse asiassa maanalaiseen kaupunkiin on 120 sisäänkäyntiä, ja sinne pääsee seitsemän metroaseman kautta, joten en todellakaan väitä, että McGillin asema olisi ainoa tai paras. Minua neuvoi tässä asiassa harjoitusajoissa takanani istunut paikallinen mies (sen cocacolan kaatajan kaveri) ja McGillin asema vain sattui olemaan se, mikä osui hänen karttaani piirtäneen ympyrän keskelle. Ja siltä asemalta pääsi kyllä ihan suoraan suureen kauppakeskukseen, mikä toki oli suurelta osin maan päälläkin, mutta vielä suuremmalta osin maan alla ja sieltä johti käytäviä joka suuntaan ja niiden varrella oli kauppoja ja ravintoloita ja baareja ym. Päivittäin noin 500 000 asioi maanalaisessa kaupungissa, mutta minua neuvonut tyyppi sanoi, että ei sinne kannata nyt mennä, kun on hieno sää ja yleensäkin ihmiset menevät sinne vain sateella ja pakkasella. Tämän saman olin lukenut jo jostain matkaoppaastakin ja tosiasia oli, että kun hetken kiertelimme asemaa lähinnä olevia käytäviä, ei siellä kovin tungosta ollut, mutta kadulla sen sijaan oli vähän enemmän ihmisiä. Yllättävän hiljaista oli sunnuntain aamupäiväksi, kun kuitenkin kyseessä on yli 1,7 miljoonan ihmisen kaupunki.
Koska aika-ajoissa oli jo ollut ruuhkaista edellisenä päivänä, ajattelimme varata aikaa siirtymisiin riittävästi. Niinpä palasimme takaisin metroon, mikä oli sopivasti asemalla. Astuimme siihen ja pian tuli ranskaksi kuulutus ja kaikki nousivat pois. Kysyin eräiltä miehiltä, jotka olivat habituksesta ja varusteluista päätellen menossa kisoihin, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Yksi heistä sanoi, että juna on rikki. Okei... no nyt tuli tenkkapoo! Vihreä linja jumissa ja piti päästä omalle asemalle (Berri) ja vaihtaa keltaiseen. Yritin äkkiä miettiä, kuinka homma olisi viisainta hoitaa. Yrittääkö kävellä lähimmälle oranssin linja pysäkille, vai kävellä Berrille suoraan. Valitsimme jälkimmäisen, sillä se tuntui selkeimmältä. Tie oli suora ja siltä ei voinut eksyä. Reilun kilometrin kävelyn aikana samaan suuntaan menijöitä lisääntyi hiljalleen tien molemmille puolille. Vihreän linjan ongelma näkyi selvästi maan päällä. Eivät nämä ihmiset muuten täällä kävelisi. Koko joukko hävisi maan alle Berri-asemalla ja lähes kaikki menivät samaan junaan kuin me. Se oli aivan täynnä ja yhtä asemaväliä myöhemmin tyhjeni lähes kokonaan. Eipä tarvinnut ihmetellä, mihin kaikki olivat menossa.
Poliiseja oli Jean Drapeau -asemalla ehkä vielä edellispäivääkin enemmän. Vaan niin oli kisoihin menijöitäkin! Kulkusuuntia oli rajoitettu asemalla, jotta väkimäärää pystyi jotenkin pitämään silmällä. Oli kuitenkin päivänselvää, että mikäli joku haluaisi tehdä jotain pahaa, ehtisi tulla hurjaa jälkeä, ennen kuin kukaan ehtisi mitään sanoa. Ja paniikin iskiessä ruuhkassa tungeskeleviin ihmisiin koko homma olisi katastrofi. Kisakatsojien joukossa oli esimerkiksi yllättävän paljon lapsia! Harjoituksissa ja aika-ajoissa näimme ihan vaunuissa kulkevia pikkulapsia vanhempiensa kanssa. Nyt leikki-ikäisiä ei näkynyt, mutta kymmenvuotiaan näköisiä ja kokoisia oli ja sellaiset pikkuiset jäisivät paniikissa säntäilevien ihmisten jalkoihin helposti. Nyt ei kuitenkaan ollut kerrassaan mitään hässäkkää. Heti asemalta ulos tullessa ihmiset valitsivat kahdesta puistotiestä sen, mikä vei omaan katsomoon (näin siis jo perjantaina ja lauantaina) ja näin ihmispaljous saatiin jaettua jo heti puoliksi. Molemmat reitit veivät eri siltoja pitkin Notre-Damensaarelle. Turvatarkastus tehtiin edellispäivien malliin silloilla ja se oli köykäinen. Laukkuja vain vähän kopeloitiin. Sata tuhatta ihmistä on aika hidasta tutkia huolellisesti.
Metrovian aiheuttamasta hidastuksesta, eli kävelystä, huolimatta olimme radalla lähes tuntia ennen alkua. Ihmiset olivat tulleet kisapaikalle liukuvasti päivän aikana, että jonoja syntyi ainoastaan turvatarkastuksessa ja lippujen lukupaikalla, mutta ne etenivät nopeasti. Radalla kävelyreitit olivat niin leveitä ja ihmiset jakautuivat omiin katsomoihinsa ympäri rataa, että liikkumisessa ei ollut mitään ongelmia. Menimme katsomoon jo puoli tuntia ennen kisan alkua ja minä heilutin aktiivisesti Suomen lippua! Ja se tuotti tulosta, sillä pääsimme telkkariin!! Isolla screenillä katsomomme sivussa nimittäin näkyi se lähetys, mikä menee eetteriin. Katsomoissa liikkuu jalkaisin jättiläiskameroilla varusteltuja kisakuvaajia. Sen lisäksi ympäri rataa on vielä suurempia kameroita, joita ei enää voi kannatella, vaan ne on pultattu liikkuvaan akseliin ja kuvaaja istuu tai seisoo ja kääntää kameraa isoista kädensijoista kiinni pitäen. Näilläkin kameroilla voi toki kuvata yleisöä, mutta kisan kuluessa ne on suunnattu tiukasti autoihin ja rataan. Lisäksi on vielä helikoptereissa olevat kamerat. Jossain on ohjaaja, joka näkee jokaisen kameran tuottaman kuvan ja valitsee niistä sen, mikä menee lähetykseen. Jos jossain tapahtuu kolari, valitaan sitä parhaiten kuvaava kamera ja usein voidaan valita useamman kameran kuvauksia peräkkäin tai jos hidastuksessa halutaan näyttää tapahtumaa eri kulmista. Kisaa ennen, mutta lähetyksen jo alettua ohjaaja valitsee lukuisien kameroiden kuvauksista kuvia yleisöstä, kuljettajien valmistautumisista, varikkohenkilökunnasta, tallien pomoista, varikoilla olevista kuljettajien perheistä, maisemista jne. Kanadalainen huippumalli Winnie Harlow pääsi kuviin useasti, sillä hän oli paikan päällä parhailla paikoilla. Mutta yhtäkkiä vieressäni istuva mies tönäisi minua ja sanoi, että nyt se kuvaaja kävelee taas tuossa portaissa ja kuvaa tänne päin. Screenillä näkyi jotain muuta, mutta ohjaaja oli siis valinnut silloin jonkun muun kameran kuvaa. Minä heilutin seisten oikein kovasti Suomen lippua ja kaikki ympärilläni olevat ihmiset nousivat myös seisomaan, jotta pääsisivät telkkariin, ja niinhän me päästiin! Kaikki joilla siis on näkynyt C More, tai joku muu formulaa lähettävä kanava, ovat nähneet meidätkin, mikäli ovat seuranneet ohjelmaa ennen kisojen alkua 😍
Muutamaa minuuttia ennen kello 14 alkoi tapahtua. Ensin kuunneltiin ja laulettiin Kanadan kansallislaulu, sitten Kanadan ilmavoimien kaksi hävittäjää lensivät kahdesti yli radan ja sittenpä kello olikin jo 14.10 ja autot lähtivät lämmittelykierrokselle; Sebastian Vettel ensimmäisenä, Valtteri Bottas toisena, Mad Max, eli Max Verstappen kolmantena, Lewis Hamilton (kenen tyttöystävänä Winnie Harlowta kaiketi tällä hetkellä pidetään), Kimi Räikkönen viidentenä ja Daniel Ricciardo kuudentena. Yhden kierroksen jälkeen autot asettuivat ruutuihinsa ja sitten seurattiin tiukasti screeniltä valojen syttymistä ja lopulta sammumista. Sitten mentiin! Ricciardo pääsi Räikkösestä ohi heti lähdössä ja jo meidän kohdalle, eli ensimmäiseen mutkaan tultaessa Räikkönen oli sijalla kuusi. Letkan mentyä ohi katseet tietysti kääntyivät screenille ja siellä näkyi jo rytinää, kun Williams-tallin Lance Stroll menetti autonsa hallinnan ja ajautui päin Brendon Hartleyn kuljettamaa autoa. Molemmat menivät lunastuskuntoon ja heidän osalta kisa ei kestänyt kokonaista kierrostakaan. Turva-auto tuli radalle ja kisaa ajettiin jonossa turva-auton perässä muutamia kierroksia, kunnes autonromut ja suurimmat kappaleet oli saatu raivattua. Sitten kisa jatkui.
Seuraavan puolentoista tunnin aikana ei sitten enää ihmeitä tapahtunut. Fernando Alonso keskeytti teknisten vikojen takia 40 kierroksen jälkeen sijalta 10. Verstappenin ja Ricciardon rengasvalinnat ja varikkotaktiikka oli niin onnistunutta, että he olivat lopulta sijoilla 3 ja 4. Hamilton putosi viidenneksi ja Räikkönen ajoi kuudenneksi. Sebastian Vettel johti alusta loppuun jopa varikolla käytyään ja Valtteri Bottas tuli hienosti toiseksi, vaikka tyri hieman parilla viimeisellä kierroksella ja Verstappen pääsi todella lähelle. Matka kuitenkin loppui Verstappenin osalta vähän kesken ja tähän liittyykin kiinnostava tapaus, sillä Winnie the Huippumalli keskeytti kisan kierrosta liian aikaisin. Hänellä oli kunniatehtävä heiluttaa ruutulippua minkä hän tekikin, mutta kommunikaatiopulmien takia jo kierroksella 69 kun yksi kierros oli ajamatta. Vettel oli ihmetellyt tiimiradiossa, että miksi ruutulippu heiluu vaikka kisa on kesken ja samoin Red Bullin tallipäällikkö kehui Verstappenia tiimiradiossa kolmannesta sijasta ja sanoi "Lewisin tyttöystävän heilutelleen lippua liian aikaisin". Sääntöjen mukaan tällaisessa tilanteessa edellisen kierroksen tulokset jäävät voimaan ja käytännössä sillä ei ollut tällä kertaa tulosten suhteen mitään merkitystä, mutta Daniel Ricciardon ajama kisan nopein kierros hylättiin ja sekös miestä harmitti. Moka ei itse asiassa näkynyt livenä meille, sillä kierrosmittari screenillä oli edelleen käynnissä ja autot ajoivat 70 kierrosta täyteen.
Sitten alkoi show. Kun kunniakierros oli tehty, autot ajettu pois radalta ja turva-autot kiertäneet radan, avattiin portit katsojille. Innokkaimmat ferrarifanit ryntäsivät radalle kohti podiumia. Mikäli oma paikka on ollut radan toisella puolella, saikin pitää kiirettä, sillä hetkessä radalla oli tuhansia ihmisiä ja kaikki tungeksivat meistä nähden oikealle, eli maalisuoralle. Palkintojen jako ja shampanjan ruiskutus tapahtuvat todella nopeasti kisan jälkeen. Me seurasimme tämän seremonian screeniltä ja sen jälkeen ryhdyimme syömään eväitä katsomon tyhjentyessä ympäriltämme. Kun sitten lopulta lähdimme pois, sanoin isälle että on se nyt kai tuo radalla kävelyn ihmekin koettava, kun suunnilleen jokainen sinne tuntuu menevän. Ja niinpä mekin menimme avoimista porteista kymmenien tuhansien muiden joukkoon, jotka kuvasivat itseään ja toisiaan ja katsomoa ja rataa. Jotkit olivat ottaneet pikajuoksun lähtöasennon maaliviivalle ja kaverit kuvasivat 😊 Aika monta kuvaa tallentui meidänkin kameroihin lähtövaloista, lähtöruuduista ja ympäristöstä. Olihan se nyt ensikertalaiselle jännää kävellä pitkin formularataa, missä oli juuri ajetti kisa. Varikkoalue oli aidattu ja ihmiset tungeksivat Mercedeksen ja Ferrarin varikoiden edessä, verkkoaidan takana, toivoen näkevänsä vilauksen idoleistaan. Kuulin monien huutavan "Nicoa" ja joku sanoi toiselle, että "Is it Nico Rosberg?" mutta me emme nähneet ihmismuurin läpi mitään.
Kun sitten lopulta pääsimme yli tunnin ihmettelyn ja maleskelun jälkeen rataa pitkin päätyyn, olimme lähestymässä juuri sitä toista siltaa, mitä emme olleet käyttäneet. Ja nyt oli sitten oikeasti ruuhkaista! Jono eteni hyvin hitaasti ja poistuminen alueelta kesti ehkä 45 minuuttia. Mutta kaikilla oli hyvä meininki ja ketään ei tuntunut kiusaavan mateluvauhti. Kukaan ei ryhtynyt riehumaan eikä muutenkaan voinut pahoin vaikkapa helteen ja oluen juonnin yhdistelmästä. Erityisesti huomioitavaa on ollutkin se, että kukaan ei ole ollut silminnähden humalassa. Ei tänne tulla huonosti voimaan vaan kisoja katsomaan!
Tämä päivä oli hieno päivä ja kisakokemus upea! Siihen vaikuttivat hieno kisapaikka, mahtava sää, tiivis tunnelma ympärillä vaikka jännitys ei ollut mitenkään käsinkosketeltavaa kisan yksitoikkoisuuden takia, sekä lopuksi radalla hengailu muiden iloisten ja innokkaiden ihmisten joukossa. Kaikilla oli mukavaa ja kaikki olivat hyvällä tuulella! Jääköön tämä siis ainoaksi formulakisakokemukseksi.
Koska aika-ajoissa oli jo ollut ruuhkaista edellisenä päivänä, ajattelimme varata aikaa siirtymisiin riittävästi. Niinpä palasimme takaisin metroon, mikä oli sopivasti asemalla. Astuimme siihen ja pian tuli ranskaksi kuulutus ja kaikki nousivat pois. Kysyin eräiltä miehiltä, jotka olivat habituksesta ja varusteluista päätellen menossa kisoihin, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Yksi heistä sanoi, että juna on rikki. Okei... no nyt tuli tenkkapoo! Vihreä linja jumissa ja piti päästä omalle asemalle (Berri) ja vaihtaa keltaiseen. Yritin äkkiä miettiä, kuinka homma olisi viisainta hoitaa. Yrittääkö kävellä lähimmälle oranssin linja pysäkille, vai kävellä Berrille suoraan. Valitsimme jälkimmäisen, sillä se tuntui selkeimmältä. Tie oli suora ja siltä ei voinut eksyä. Reilun kilometrin kävelyn aikana samaan suuntaan menijöitä lisääntyi hiljalleen tien molemmille puolille. Vihreän linjan ongelma näkyi selvästi maan päällä. Eivät nämä ihmiset muuten täällä kävelisi. Koko joukko hävisi maan alle Berri-asemalla ja lähes kaikki menivät samaan junaan kuin me. Se oli aivan täynnä ja yhtä asemaväliä myöhemmin tyhjeni lähes kokonaan. Eipä tarvinnut ihmetellä, mihin kaikki olivat menossa.
Poliiseja oli Jean Drapeau -asemalla ehkä vielä edellispäivääkin enemmän. Vaan niin oli kisoihin menijöitäkin! Kulkusuuntia oli rajoitettu asemalla, jotta väkimäärää pystyi jotenkin pitämään silmällä. Oli kuitenkin päivänselvää, että mikäli joku haluaisi tehdä jotain pahaa, ehtisi tulla hurjaa jälkeä, ennen kuin kukaan ehtisi mitään sanoa. Ja paniikin iskiessä ruuhkassa tungeskeleviin ihmisiin koko homma olisi katastrofi. Kisakatsojien joukossa oli esimerkiksi yllättävän paljon lapsia! Harjoituksissa ja aika-ajoissa näimme ihan vaunuissa kulkevia pikkulapsia vanhempiensa kanssa. Nyt leikki-ikäisiä ei näkynyt, mutta kymmenvuotiaan näköisiä ja kokoisia oli ja sellaiset pikkuiset jäisivät paniikissa säntäilevien ihmisten jalkoihin helposti. Nyt ei kuitenkaan ollut kerrassaan mitään hässäkkää. Heti asemalta ulos tullessa ihmiset valitsivat kahdesta puistotiestä sen, mikä vei omaan katsomoon (näin siis jo perjantaina ja lauantaina) ja näin ihmispaljous saatiin jaettua jo heti puoliksi. Molemmat reitit veivät eri siltoja pitkin Notre-Damensaarelle. Turvatarkastus tehtiin edellispäivien malliin silloilla ja se oli köykäinen. Laukkuja vain vähän kopeloitiin. Sata tuhatta ihmistä on aika hidasta tutkia huolellisesti.
Metrovian aiheuttamasta hidastuksesta, eli kävelystä, huolimatta olimme radalla lähes tuntia ennen alkua. Ihmiset olivat tulleet kisapaikalle liukuvasti päivän aikana, että jonoja syntyi ainoastaan turvatarkastuksessa ja lippujen lukupaikalla, mutta ne etenivät nopeasti. Radalla kävelyreitit olivat niin leveitä ja ihmiset jakautuivat omiin katsomoihinsa ympäri rataa, että liikkumisessa ei ollut mitään ongelmia. Menimme katsomoon jo puoli tuntia ennen kisan alkua ja minä heilutin aktiivisesti Suomen lippua! Ja se tuotti tulosta, sillä pääsimme telkkariin!! Isolla screenillä katsomomme sivussa nimittäin näkyi se lähetys, mikä menee eetteriin. Katsomoissa liikkuu jalkaisin jättiläiskameroilla varusteltuja kisakuvaajia. Sen lisäksi ympäri rataa on vielä suurempia kameroita, joita ei enää voi kannatella, vaan ne on pultattu liikkuvaan akseliin ja kuvaaja istuu tai seisoo ja kääntää kameraa isoista kädensijoista kiinni pitäen. Näilläkin kameroilla voi toki kuvata yleisöä, mutta kisan kuluessa ne on suunnattu tiukasti autoihin ja rataan. Lisäksi on vielä helikoptereissa olevat kamerat. Jossain on ohjaaja, joka näkee jokaisen kameran tuottaman kuvan ja valitsee niistä sen, mikä menee lähetykseen. Jos jossain tapahtuu kolari, valitaan sitä parhaiten kuvaava kamera ja usein voidaan valita useamman kameran kuvauksia peräkkäin tai jos hidastuksessa halutaan näyttää tapahtumaa eri kulmista. Kisaa ennen, mutta lähetyksen jo alettua ohjaaja valitsee lukuisien kameroiden kuvauksista kuvia yleisöstä, kuljettajien valmistautumisista, varikkohenkilökunnasta, tallien pomoista, varikoilla olevista kuljettajien perheistä, maisemista jne. Kanadalainen huippumalli Winnie Harlow pääsi kuviin useasti, sillä hän oli paikan päällä parhailla paikoilla. Mutta yhtäkkiä vieressäni istuva mies tönäisi minua ja sanoi, että nyt se kuvaaja kävelee taas tuossa portaissa ja kuvaa tänne päin. Screenillä näkyi jotain muuta, mutta ohjaaja oli siis valinnut silloin jonkun muun kameran kuvaa. Minä heilutin seisten oikein kovasti Suomen lippua ja kaikki ympärilläni olevat ihmiset nousivat myös seisomaan, jotta pääsisivät telkkariin, ja niinhän me päästiin! Kaikki joilla siis on näkynyt C More, tai joku muu formulaa lähettävä kanava, ovat nähneet meidätkin, mikäli ovat seuranneet ohjelmaa ennen kisojen alkua 😍
Muutamaa minuuttia ennen kello 14 alkoi tapahtua. Ensin kuunneltiin ja laulettiin Kanadan kansallislaulu, sitten Kanadan ilmavoimien kaksi hävittäjää lensivät kahdesti yli radan ja sittenpä kello olikin jo 14.10 ja autot lähtivät lämmittelykierrokselle; Sebastian Vettel ensimmäisenä, Valtteri Bottas toisena, Mad Max, eli Max Verstappen kolmantena, Lewis Hamilton (kenen tyttöystävänä Winnie Harlowta kaiketi tällä hetkellä pidetään), Kimi Räikkönen viidentenä ja Daniel Ricciardo kuudentena. Yhden kierroksen jälkeen autot asettuivat ruutuihinsa ja sitten seurattiin tiukasti screeniltä valojen syttymistä ja lopulta sammumista. Sitten mentiin! Ricciardo pääsi Räikkösestä ohi heti lähdössä ja jo meidän kohdalle, eli ensimmäiseen mutkaan tultaessa Räikkönen oli sijalla kuusi. Letkan mentyä ohi katseet tietysti kääntyivät screenille ja siellä näkyi jo rytinää, kun Williams-tallin Lance Stroll menetti autonsa hallinnan ja ajautui päin Brendon Hartleyn kuljettamaa autoa. Molemmat menivät lunastuskuntoon ja heidän osalta kisa ei kestänyt kokonaista kierrostakaan. Turva-auto tuli radalle ja kisaa ajettiin jonossa turva-auton perässä muutamia kierroksia, kunnes autonromut ja suurimmat kappaleet oli saatu raivattua. Sitten kisa jatkui.
Seuraavan puolentoista tunnin aikana ei sitten enää ihmeitä tapahtunut. Fernando Alonso keskeytti teknisten vikojen takia 40 kierroksen jälkeen sijalta 10. Verstappenin ja Ricciardon rengasvalinnat ja varikkotaktiikka oli niin onnistunutta, että he olivat lopulta sijoilla 3 ja 4. Hamilton putosi viidenneksi ja Räikkönen ajoi kuudenneksi. Sebastian Vettel johti alusta loppuun jopa varikolla käytyään ja Valtteri Bottas tuli hienosti toiseksi, vaikka tyri hieman parilla viimeisellä kierroksella ja Verstappen pääsi todella lähelle. Matka kuitenkin loppui Verstappenin osalta vähän kesken ja tähän liittyykin kiinnostava tapaus, sillä Winnie the Huippumalli keskeytti kisan kierrosta liian aikaisin. Hänellä oli kunniatehtävä heiluttaa ruutulippua minkä hän tekikin, mutta kommunikaatiopulmien takia jo kierroksella 69 kun yksi kierros oli ajamatta. Vettel oli ihmetellyt tiimiradiossa, että miksi ruutulippu heiluu vaikka kisa on kesken ja samoin Red Bullin tallipäällikkö kehui Verstappenia tiimiradiossa kolmannesta sijasta ja sanoi "Lewisin tyttöystävän heilutelleen lippua liian aikaisin". Sääntöjen mukaan tällaisessa tilanteessa edellisen kierroksen tulokset jäävät voimaan ja käytännössä sillä ei ollut tällä kertaa tulosten suhteen mitään merkitystä, mutta Daniel Ricciardon ajama kisan nopein kierros hylättiin ja sekös miestä harmitti. Moka ei itse asiassa näkynyt livenä meille, sillä kierrosmittari screenillä oli edelleen käynnissä ja autot ajoivat 70 kierrosta täyteen.
Sitten alkoi show. Kun kunniakierros oli tehty, autot ajettu pois radalta ja turva-autot kiertäneet radan, avattiin portit katsojille. Innokkaimmat ferrarifanit ryntäsivät radalle kohti podiumia. Mikäli oma paikka on ollut radan toisella puolella, saikin pitää kiirettä, sillä hetkessä radalla oli tuhansia ihmisiä ja kaikki tungeksivat meistä nähden oikealle, eli maalisuoralle. Palkintojen jako ja shampanjan ruiskutus tapahtuvat todella nopeasti kisan jälkeen. Me seurasimme tämän seremonian screeniltä ja sen jälkeen ryhdyimme syömään eväitä katsomon tyhjentyessä ympäriltämme. Kun sitten lopulta lähdimme pois, sanoin isälle että on se nyt kai tuo radalla kävelyn ihmekin koettava, kun suunnilleen jokainen sinne tuntuu menevän. Ja niinpä mekin menimme avoimista porteista kymmenien tuhansien muiden joukkoon, jotka kuvasivat itseään ja toisiaan ja katsomoa ja rataa. Jotkit olivat ottaneet pikajuoksun lähtöasennon maaliviivalle ja kaverit kuvasivat 😊 Aika monta kuvaa tallentui meidänkin kameroihin lähtövaloista, lähtöruuduista ja ympäristöstä. Olihan se nyt ensikertalaiselle jännää kävellä pitkin formularataa, missä oli juuri ajetti kisa. Varikkoalue oli aidattu ja ihmiset tungeksivat Mercedeksen ja Ferrarin varikoiden edessä, verkkoaidan takana, toivoen näkevänsä vilauksen idoleistaan. Kuulin monien huutavan "Nicoa" ja joku sanoi toiselle, että "Is it Nico Rosberg?" mutta me emme nähneet ihmismuurin läpi mitään.
Kun sitten lopulta pääsimme yli tunnin ihmettelyn ja maleskelun jälkeen rataa pitkin päätyyn, olimme lähestymässä juuri sitä toista siltaa, mitä emme olleet käyttäneet. Ja nyt oli sitten oikeasti ruuhkaista! Jono eteni hyvin hitaasti ja poistuminen alueelta kesti ehkä 45 minuuttia. Mutta kaikilla oli hyvä meininki ja ketään ei tuntunut kiusaavan mateluvauhti. Kukaan ei ryhtynyt riehumaan eikä muutenkaan voinut pahoin vaikkapa helteen ja oluen juonnin yhdistelmästä. Erityisesti huomioitavaa on ollutkin se, että kukaan ei ole ollut silminnähden humalassa. Ei tänne tulla huonosti voimaan vaan kisoja katsomaan!
Tämä päivä oli hieno päivä ja kisakokemus upea! Siihen vaikuttivat hieno kisapaikka, mahtava sää, tiivis tunnelma ympärillä vaikka jännitys ei ollut mitenkään käsinkosketeltavaa kisan yksitoikkoisuuden takia, sekä lopuksi radalla hengailu muiden iloisten ja innokkaiden ihmisten joukossa. Kaikilla oli mukavaa ja kaikki olivat hyvällä tuulella! Jääköön tämä siis ainoaksi formulakisakokemukseksi.
 |
| Lähtöruutuja |
 |
| Ferrarin varikkoalue, oikealla Räikkösen kuva ja vasemmalla Vettelin. |
Kommentit
Lähetä kommentti