Kultainen kierros

Toinen retkipäivä alkoi kello 8 kun pikkubussi haki meidät omalta pysäkiltämme ja kokoontumispaikalla siirryimme jälleen suureen linja-autoon. Muiden pikkubussien saavuttua pääsimme lähtemään aikataulun mukaisesti puoli 9. Toissapäivänä suunta oli kohti kaakkoa, kun suuntasimme jäätikölle etelärannikkoa pitkin. Nyt lähdimme koilliseen päin ja ensimmäinen pysähdyspaikka tällä Kultaisella kierroksella oli Þingvellir kansallispuisto. Tässä puistossa Pohjois-Amerikan sekä Euraasian mannerlaatat kohtaavat. Laatat erkanevat toisistaan muutaman sentin vuodessa. Alue on siis hyvin vulkaanista, kuten koko Islanti. Kaikki kuumat lähteet, tulivuoret ja maanjäristykset johtuvat vain ja ainoastaan siitä, että maa on näiden kahden mannerlaatan rajalla. Ensimmäiseksi pääsimme ulos linja-autosta korkealla näköalapaikalla, mistä näki koko koko kansallispuiston. Silloin seisoimmekin jo Pohjois-Amerikan laatan puolella! Seuraavaksi ajoimme alas, missä oli mahdollista liikkua omin päin 40 minuuttia ja ottaa kuvia ja ihmetellä karua aluetta. Kävelyreitin varrella oli koski, mihin on hukutettu aikoinaan naisia rangaistuksena heidän tekemistään rikoksista. Kosken vieressä olevalla opastaululla oli jopa nimilista ja vuosiluvut niistä naisista, jotka koskeen on hukutettu. Opas kertoi myös muista teloitustavoista, joita rikolliset olivat kohdanneet tällä paikalla. Ihmisiä on hirtetty ja poltettu ja miehiltä oli katkottu päitä.

Seuraava kohde, Gullfoss vesiputous oli tunnin ajomatkan päässä. Matkalla nähtävyyksiä ei juurikaan ollut, eikä maaperä esimerkiksi ollut lainkaan samanlaista sammaleen peittämää laavapeltoa, kuin etelässä. Sen sijaan koivupensaikkoa oli paikoin aika tiheästi ja laajalla alueella. Näytti sille, että siellä voisi jo asustella vaikka jotain pikkunisäkkäitä tai lintuja. Kunnon metsien puuttumisen vuoksi täällä on melko suppea eläimistö. Kun ihminen tuli Islantiin, siellä ei elänyt muita suurikokoisia maanisäkkäitä, kuin naali. Norjasta tuotiin poroja, joiden jälkeläiset elävät nykyisin vapaina ylängöillä. Minkkien tarhauksen seurauksena niitä pääsi karkaamaan luontoon ja nykyisin niitä elää villeinä luonnossa. Merestä löytyy valaita ja hylkeitä, joita pääsee katsomaan järjestetyillä retkillä. Linnuista tunnetuin lienee sympaattisen näköinen lunni, joita pesii suurina yhdyskuntina Islannissa.
Gullfoss on ehkä Islannin komein vesiputous ja siinä virtaava vesi tulee täysin kokonaan Islannin toiseksi suurimmalta jäätiköltä, minkä nimi on Langjökull. On uskomatonta, kuinka paljon putouksessa virtaa koko ajan vettä ja kaikki se on siis yhden jäätikön sulamisvettä! Gullfoss on Euroopan toiseksi suurin vesiputous ja sen edelle kiilaa vain Islannin pohjoisosasta löytyvä Dettifoss, minkä vedet saavat alkunsa Vatnajökull-jäätiköltä. Tämän upean kokemuksen jälkeen jatkoimme matkaa geysirille. Olimme jo ohittaneet alueen hetkeä ennen vesiputousta, mutta järjestys tutustumisiin oli tämä. Suuri geysir, mikä tunnetaan nimellä Geysir nukkuu tällä hetkellä, mutta toinen suuri geysir nimeltä Strokkur on hyvin aktiivinen ja purkautuu noin 5-8 minuutin välein. Alue on nimeltään Haukadalur ja siellä,on lukuisia kuumia ja pulputtavia maanpinnalla olevia lähteitä ja kulkuväylät on selkeästi merkittyjä. Lisäksi on paljon varoitusmerkkejä kiehuvan veden vaaroista, mutta koska alueella on mahdollisuus liikkua täysin vapaasti ja se on hyvin suuri, eikä lähteiden viereen pääsyä ole estetty mitenkään muuten, kuin matalalla köydellä (minkä tehtävä ei ainakaan ole estää eikä edes hidastaa kenenkään liikkumista) en yhtään ihmettele, mikäli tällä paikalla tapahtuu onnettomuuksia. Ihmiset kun tuppaavat olemaan aika typeriä selfievillityksessä, ja muutenkin. Jos kerran turisteja täytyy vielä erikseen kieltää kiipeilemästä jäävuorille jäätikkölaguunilla (kuten oppaamme toissapäivänä teki) kaikista varoitus- ja kieltotauluista huolimatta ja hän on nähnyt ihmisten siellä kiipeilevän, niin onko tuo nyt ihme, jos joku haluaa mennä vähän lähemmäksi "suihkulähdettä", kuin olisi suotavaa.. Strokkur purkautui useita kertoja sen 55 minuutin aikana, mikä meille annettiin aikaa tutustua. Saimme tallennettua purkauksen sekä videokuvana, että still-kuvina. Täysin varoittamatta höyryävä lähde tuprautti vesisuihkun jopa 20 metrin korkeuteen. Se oli joka kerta komean näköistä! Tämä kohde oli erittäin suosittu paikka. Henkilöautoja oli parkkipaikalla kymmeniä ja turistibussejakin samaan aikaan meidän kanssamme kymmenkunta. Yksi melko uuden näköinen ja suuri matkamuistomyymälä ravintoloineen palveli asiakkaita ja viereen oli rakenteilla hotelli. Ainakin yksi hotelli lähistöllä jo olikin.

Täältä jatkoimme matkaa vesiputoukselle nimeltä Faxi, mitä mainostettiin valokuvauksellisena, mutta näkemiemme vesiputousten jälkeen (tänään ja toissapäivänä) se ei tehnyt vaikutusta. Lähellä tätä putousta oli viimeinen pysähdyspaikka ja se oli Skálholt kirkko. Kerron siitä lisää myöhemmin. Tämän jälkeen jatkoimme matka takaisin Reykjavikiin, missä olimme puoli viisi iltapäivällä. Tämä retki on kuulemma tunnetuin ja suosituin retki Islannissa, koska se sisältää Islannin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja kaikki ovat saavutettavissa yhden päivän aikana helposti. Kierros kannattaa ehdottomasti tehdä, sillä kaikki kolme pääkohdetta ovat ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoisia!

Þingvallavatn järvi

Þingvellir kansallispuisto

Gulfoss 

Strokkur

Faxi vesiputous

Skálholt kirkko